RICCIARDO PAALUPAIKALLA

Tällä hetkellä F1-sarjan kärjessä on pieni joukko kuljettajia, jotka kaikki ovat ilman jatkosopimusta tämän kauden jälkeen. Mercedeksen Lewis Hamilton, hänen tallikaverinsa Valtteri Bottas, Kiinan kisan voittaja, Red Bullin Daniel Ricciardo ja Ferrarin Kimi Räikkönen. On lähes 100 % varmaa, että Hamiltonin jatkosopimus Mercedeksen kanssa valmistunee ja vahvistunee ehkä vielä ennen juhannusta, kunhan osapuolet pääsevät palkasta yksimielisyyteen. Muut sopimukseen liittyvät asiat lienee jo sovittu. Hamiltonin kannalta neuvotteluasemaa on hieman heikentänyt hänen alkukauden epätasaisuus ja voitottomuus, mutta siitä huolimatta asiat saataneen ratkaistua.

Valtteri Bottaksen kohdalla tilanne on vaikeampi. Hänen kohdalla joudumme mitä todennäköisemmin odottamaan loppukesään, ennen kuin Mercedes tekee häneen liittyviä päätöksiä, ellei sitten sopimuksessa ole tarkkaan määritelty, milloin jatkosta on sovittava. Kaikkein tärkeintä Valtterin kannalta on se, että hän jatkaa vahvoja esityksiään kisaviikonloppuisin. Tekojen on nyt puhuttava.

Kimi Kiinan gridillä 2018

Kimi Räikkösen kohdalla kaikki, toki lähinnä median edustajat, puhuvat, että nyt viimeisellä Ferrarin maailmanmestarilla on menossa viimeinen kausi F1-kuljettajana. Se on hyvin mahdollista, mutta jos teot radoilla ovat jatkossakin sitä tasoa mitä olemme nähneet kolmen ensimmäisen kisaviikonlopun aikana, niin ei ole helppo päätös näyttää Kimille ovea ja toivottaa hyvää matkaa eläkkeelle. Ei varsinkaan sen takia, että hänen tallikaverinsa, Sebastian Vettel, haluaa mieluummin ajaa Ferrarin autoja Kimin kuin jonkun muun kanssa. Vettelin sopimus jatkuu kauden 2020 loppuun asti, enkä ihmettelisi, jos parivaljakko kaikista huhuista huolimatta jatkaa yhdessä siihen asti. Räikkösen kohdalla niin Ferrari kuin Vettelkin tietävät tasan tarkkaan mitä saavat. Nopean ja yhteistyökykyisen kuljettajan. Jos Räikkösen ura Ferrarilla päättyy, niin siten sen paikan täyttäjän paalupaikalla on Red Bullin Daniel Riccciardo, joka Kiinan kisan varikkohuhujen mukaan (MotorSport.com/M Hughes) olisi jo tehnyt Ferrarin kanssa esisopimuksen. Vahvistamattomien huhujen mukaan esisopimuksen kaksipuolinen dead-line on kesäkuun 30. päivä, johon mennessä kumpikaan osapuoli ei saa tehdä muita sopimuksia. Tuohon päivämäärään asti Ricciardo on ikään kuin Ferrarin mies ja hän saa tältä ajalta jopa hieman tiliä. Osapuolten on käytettävä kyseinen ajanjakso tulevaisuudesta sopimiseksi. Vaikka tämä on tämän hetken tilanne, vahvistamaton kuten sanottu, mies on edelleen myös Red Bullin ”ostolistan” kärjessä. Red Bull on ilmoittanut, että he haluavat asiaan ratkaisun ja vastauksen Monacon Grand Prix kisan loppuun mennessä. Eli ennen kesäkuun 30.päivää, joka on Ferrarin esisopimuksen dead-line. Ricciardo ei voi tehdä minkäänlaisia sopimuksia ennen tuota päivämäärää. riippumatta kuinka paljon Red Bull haluaisikin häneltä vastauksen. Daniel ja Kimi podiumilla Kiina 2018

Sopimuksen syntyminen Ricciardon ja Ferrarin välillä sisältää monia hankalia yksityiskohtia. Mitä Sebastian Vettel asiasta sanoo? Vettelin ja Ricciardon yhteinen kausi (2014) oli nelinkertaiselle maailmanmestarille rankka kausi, koska sen aikana hän ei ottanut yhtään voittoa eikä yhtään paalupaikkaa. Sen sijaan Ricciardo otti silloin kolme voittoa. Voi olla, että Vettelillä on paljonkin sanottavaa, jos Ferrari vaihtaa Räikkösen australialaiseen. Ricciardo on jo sen ikäinen (29v), että nyt hänen on tehtävä se ensimmäinen kunnon tili ja jos se syntyy Red Bullin kanssa, niin sitten syntyy. Toisaalta vaikka palkka on tärkeä asia, yhtä paljon merkitsee Red Bullin kohdalla se, kuinka kilpailukykyisen auton se pystyy Riccciardolle antamaan. Eikä helpotusta päätöksentekoon tuo sekään, että jopa tallin moottorisopimus kaudeksi 2019 on auki. Jo tästäkin syystä Ferrari-vaihtoehto, mahdollisine pitkine sopimuksineen, on erittäin houkutteleva. Ihan ylimääräinen bonus Ferrarin kannalta on se, että Daniel Ricciardon olemusta kirkastaa hänen vanhempiensa italialaiset juuret. Hänen isä muutti Sisiliasta Australiaan pienenä poikana ja vaikka Grace-äiti on syntyjään australialainen, hänen vanhempansa ovat kotoisin Etelä-Italiasta.

Silloin kun italialainen F1-media alkaa säännöllisesti puhua siitä, kenet tallin pitäisi valita kuljettajakseen, Maranellossa väitetään kivenkovaa, että niillä puheilla ja kirjoituksilla ei ole mitään merkitystä. Joopa joo, niin me olemme vuosikymmenten aikana kuulleet. Totuus on kuitenkin yllättävä. Maranellossa luetaan jokaisen italialaisen F1-toimittajan tarinat tarkkaakin tarkemmin. ja nyt enemmistö on jutuissaan kallistunut vahvasti Daniel Ricciardon valinnan kannalle. Kaikesta tästä huolimatta uskallan väittää, että Kimi Räikkösen jatkaminen Ferrarilla myös kaudella 2019 on mahdollista.

Mainokset

KUKA NÄMÄ AUTOT ON SUUNNITELLUT?

Jälleen kerran kun ajettu kilpailu oli mennyt kuten nytkin meni, niin suurimmaksi ihmettelyn aiheeksi nousi kysymys, miksi näillä autoilla ohittaminen on niin vaikeata? Australian avauskisassa tehtiin kilpailun kuluessa peräti viisi ohitusta! Viisi, herttileellinen sentään! Autot ovat nopeampia kuin koskaan ennen, renkaat on levitetty mekaanisen pidon lisäämiseksi ja kuljettajat ovat erittäin taitavia ja avattavien takasiipien alueita lisättiin Albert Park-radalla yhdellä ja siitä huolimatta ohittaminen oli todella, todella, vaikeata. Suorastaan mahdotonta.

Ketä tästä pitää kiittää, että tilanne on tämä? Kansainvälistä Autoliittoako, FIA:aa, tai tallien strategista suunnitteluryhmää tai Bernie Ecclestonea tai ketä!!?? Nyt ei tarvita ihan Albert Einsteinin tason tietäjää ja ymmärtäjää, ymmärtääkseen, että suurin syy on autojen koko ajan parantunut aerodynamiikka. Sen mukana on tullut ”likaisessa ilmassa” ajamisen vaikeus ja johdannaisena liian lähellä ajamisen vaikeus ja siitä edelleen, ohittamisen vaikeus. Liberty Median urheilupuolen ylipäällikkö, Ross Brawn, tietää tarkalleen mitä pitää tehdä, mutta hän ei voi myydä ratkaisuaan muille ilman tarkkoja tutkimustuloksia, joilla hän voi osoittaa miten homma pitäisi hoitaa. Nyt LM on hankkinut kaksi autoa (virtuaalisesti?), millä hän pyrkii näyttämään mitä pitää tehdä, jotta yksi auto voi seurata toista menettämättä pitoa ja millä lailla ohittaminen tulee jälleen helpommaksi.

Jos asiaa kysyy maallikolta, niin siivet pois, ajokorkeus riittävän korkeaksi ja renkaat entistäkin leveämmiksi. Niin, avot, tulisimme jälleen näkemään kilpailuissa nykyistä selvästi enemmän ohituksia, edellyttäen, että autoja ajavat riittävän taitavat kuljettajat. Enkä pistäisi hanttiin, vaikka renkaanlämmittimistäkin luovuttaisiin. Nostaisihan se kuljettajien taidot niille kuuluvaan arvoon. Ja mitä pahaa siitä seuraisi, vaikka jokaisen olisi tehtävä kaksi pakollista renkaanvaihtoa, vaikka renkaan kuluminen ei sitä vaatisikaan. Kyllä keinot tiedetään, mutta kun suuret tallit ovat investoineet miljoonia tuulitunneleihin ja simulaatiolaitteisiin, niin pitäähän niitä hyödyntää viimeisen päälle. Ja kun sitten kaiken tämän lisäksi nyt ajetaan F1-historian kalleimmilla moottoreilla, niin ihmettely sen kun vain syvenee.

Jonossa ajoa Aus 2018
Jonossa ajoa, Hamilton, Räikkönen ja Vettel

Kuinka paljon suuri yleisö, joka aina loppupeleissä vastaa kustannuksista,  ”vaatii” näitä nykymoottoreita ja muita hyperkalliita, aerodynaamisia, ratkaisuja? Vastaus on: Ei lainkaan. Suuri yleisö haluaa nähdä toisiaan vastaan taistelevia kuljettajia nopeissa autoissaan, jotka taitavien kuljettajien käsissä onnistuvat ohittelemaan toisia taitavia kuljettajia. Jonossa ajamista voi mennä tarkkailemaan eri maanteiden varsille. Jos tätä todellista kilvan ajamista vielä komppaisivat kunnon moottorien äänet, eivätkä ruohonleikkureilta kuulostavat murinamoottorit, niin silloin oltaisiin F1-lajin todellisessa ytimessä. Ross Brawn on paljon vartijana. Toivotaan, että jos ei ihan näihin kirjoittamiini ratkaisuihin päädyttäisikään, niin kuitenkin sellaisiin muutoksiin, että F1-kisoista tulisi taas sellaisia, että voitosta taistelisivat vähintään viiden eri tallin kuljettajat.

VETTELIN ONNENKANTAMOINEN

Kauden avauskilpailun onnellinen ja samalla onnekas voittaja oli Ferrarin Sebastian Vettel. Voittoon hän nousi, kun hänen edellä ajaneet, Mercedeksen Lewis Hamilton ja tallikaveri Kimi Räikkönen, olivat jo käyneet varikolla renkaat vaihtamassa ja hän teki saman seitsemän kierrosta myöhemmin. Juuri silloin Romain Grosjean pysäköi Haas-autonsa vasemman etupyörän huonon kiinnittämisen seurauksena radan varteen ja tuomaristo painoi napilla Virtuaalisen Turva-Auto-moodin päälle. Se hidasti kaikkien radalla liikkujien vauhtia, mukaan luettuna Hamilton ja Räikkönen, niin paljon, että kun Vettel palasi oman stoppinsa jälkeen varikolta takaisin radalle, hän kerkesi kummankin edelle kisan johtoon. Ja siinä hän pysyi kisan loppuun asti.

Hamilton yritti hieman nopeampana useaan otteeseen ohitusta, mutta ei siinä onnistunut, koska liian pitkään liian lähellä ajamalla auton lämmöt nousivat liian korkeiksi. Lisäksi takana ajavan ongelmaksi, kun on riittävän lähellä, tulee myös downforcen katoaminen, joka puolestaan tekee jarruttamisesta vaikeampaa ja epävarmempaa. Näistä syistä johtuen kisassa nähtiin kovin vähän ohituksia. Samasta ongelmasta kärsi kisaan 15 lähtöruudusta startannut Valtteri Bottas. On vain yksi rata koko sarjassa missä ohittaminen on vaikeampaa kuin Albert Park-radalla ja se on Monaco.

Kimi kakkoskuski Aus 2018

Kimi Räikkönen ja ”kakkoskuskin” riemua podiumilla

Oli miten oli, niin Ferrari paljasti heti ensimmäisessä kisassa kumpaa kuljettajaa se suosii. Ottamalla Räikkösen seitsemän kierrosta ennen Vetteliä renkaanvaihtoon, se kertoi kaiken. Vaikka virtuaalista turva-auto-vaihettakkaan ei olisi tullut, olisi Vettel todennäköisesti kerinnyt oman stoppinsa jälkeen Räikkösen edelle, vaikka suomalaisella oli varikolle mennessään reilun neljän sekunnin johto tallikaveriinsa nähden. No, nyt pelin henki on selvä, eikä meidän jatkossa tarvitse ihmetellä Ferrarin taktiikkagurujen ajatuksia kun he tekevät meidän mielestä outoja valintoja.  Bottas vetää letkaa Aus 2018
Valtteri Bottas vetää häntäpään letkaa

Valtteri Bottaksen kausi käynnistyi juuri sillä lailla kuin se ei olisi saanut käynnistyä. Kun taskua lämmittää vain tämän kauden kattava sopimus, niin jokainen kilpailu on erittäin tärkeä työnäytteiden kannalta. Nyt Mersun johto muistaa vain sen, että Valtteri ajoi aika-ajossa seinään ja putosi sen seurauksena 15. lähtöruutuun ja onnistui ”meidän loistavalla autolla” ajamaan vain kahdeksanneksi. Hyvä kyyti harjoituksissa ja aika-ajon kahdessa ensimmäisessä osiossa ovat jo unohtuneet. Homma on toki korjattavissa, mutta se edellyttää huipputyötä kahden viikon kuluttua Bahrainissa. Siellä Bottaksen on pistettävä Hamilton koville. Valitettavan usein näissä tilanteissa ”underdog”-osaston miehet lähtevät yrittämään liikaa, ja se yleensä kostautuu. Toivotaan, että Valtteri Bottas ei kuulu niiden miesten joukkoon.

Alonso MCL33 Aus 2018
Fernando Alonso ja McLaren-Renault MCL33

Todetaan vielä tähän loppuun, että yksi Australian kisan tyytyväisimmistä kisaajista oli McLaren-Renaultilla viidenneksi ajanut Fernando Alonso. Ainakin hän on saanut sielulleen rauhan sen suhteen, että kaikki kritiikki mitä hän kolmen kauden ajan suuntasi Hondan suuntaan, on ollut oikeutettua.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 6

F1 kausi 2002 päättyi Japanin F1 Grand Prix-kisaan, Suzukassa. Kauden viimeisen kisan voitti Michael Schumacher Ferrarilla, lyöden toiseksi ajaneen tallikaverinsa, Rubens Barrichellon 0,5 sekunnilla. Kisan kolmas oli Kimi Räikkönen McLaren-Mercedeksellä. Kimi jäi kärjestä jo yli 23 sekuntia.

Voitettuaan kilpailun ja voitettuaan samalla kyseisen kauden maailmanmestaruuden, Schumacherin, viidennen, hän kiiruhti lehdistötilaisuuksien jälkeen varikolla sijainneeseen, Bridgestonen renkaanvaihtotelttaan, kiittelemään rengasyhtiön työntekijöitä. Kun porukka oli kätelty ja kiitelty, hän tuli teltasta ulos. Itse oli siinä ulkopuolella odottamassa häntä yhdessä valokuvaaja Antti Puskalan kanssa. Sanoin Antille, että ”pidä nyt kamera valmiina, jotta otat sitten kuvan kun Schumi tulee teltasta ulos ja minä onnittelen häntä kättelemällä”

No, Schumi tuli ja minä ojensin hänelle käteni johon hän tarttui. Olimmehan me tavanneet sitä ennen jo vaikka kuinka monta kertaa ja hän tiesi että olin Suomesta ja seurannut hänen tekemisiään jo yli 10 vuoden ajan. Puskala ei ollut kuitenkaan heti valmis ja minä en päästänyt otettani Schumista sanoen vielä, että en päästä irti ennen kuin ”toi Puskala on varmasti saanut kuvan otetuksi”! No, siitähän Schumi riemastui ja naurahti ääneen eikä ollut lainkaan pahoillaan. Vähän siinä veivasimme käsiämme ja sen jälkeen Puskala ilmoitti, että kuva on otettu. Kiitin Schumia ja toivotin hyvää loppuvuotta ja onnittelin vielä kerran sekä Suzukan kisan voitosta että hänen viidennestä maailmanmestaruudesta.

Sen kauden mm-taiston parhaat olivat:

Michael Schumacher, Ferrari   144

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

3.1.2018 Michael Schumacher täyttää 49 vuotta.  Hän on edelleen neljä vuotta sitten tapahtuneen lasketteluonnettomuuden jäljiltä toipilaana. Hänen nykykunnostaan ei ole sen parempaa tietoa kuin että hän on hengissä ja päivisin hereillä.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 6.

2002 F1 season ended in Japan, at the Suzuka circuit. The last race was won by Michael Schumacher with Ferrari beating his team mate Rubens Barrichello by 0,5 seconds. Third in the race was Kimi Räikkönen with McLaren-Mercedes. Kimi was more than 23 seconds behind the Ferrari-duo.

After winning the race and the world championship, Schumacher’s fifth, and after the various press conferences, he ran to thank the personnel of Bridgstone tire company.  They worked in a big tent at the Suzuka paddock and when Schumi was coming out of that tent, I was waiting for him to congratulate him and possible to get a photo together with him. Pro photographer, Antti Puskala, was there with me and ready “to shoot”, when the time was right. I told Puskala that “be ready because I don’t want to miss this chance”!

Well, Schumi came and I gave him my hand to shake, which he grabbed. However, Puskala was not 100 % ready, so I hold on to Schumi’s hand a lot longer than normally I would have done. I said to him that “I won’t let you go until my photographer has done his job”. That made Schumi to laugh and so we shake our hands sometime and laughed both. Finally the photo was taken and I wished him all the best for the coming off season.

 

TOP 6 drivers of 2002 season:

Michael Schumacher, Ferrari   144 points

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

 

3.1.2018 Michael Schumacher will have his 49th birthday. He is still in a very difficult healing process after his skiing accident four years ago. Very few people knows how well he is today. All I know is that he is live and awake during the day time.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 4

Tapahtumahetki: 7.7.1991 noin klo 13.50. Tapahtumapaikka: Circuit de Magny Cours, Ranska, lähtöruudukko. Tapahtuma: Ranskan F1 Grand Prix.

Ranskan GP oli 1991 kauden seitsemäs osakilpailu ja silloin elettiin esikarsintojen aikaa. Ne tapahtuivat aina perjantai-aamuisin klo 08-09 paikallista aikaa. Niihin osallistui Ranskassa yhdeksän kuljettajaa, esikarsinnan paremmuusjärjestyksessä: JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (Lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS) ja Stefan Johansson (Footwork). Eli tästä ryhmästä vain JJ pääsi mukaan aika-ajoon. Mika Häkkinen putosi jatkosta.

Se oli ensimmäinen kerta kun Häkkinen putosi jatkosta esikarsinnassa ja siksi hän on kuvassa siviilivaatteissa kannustamassa tallikaveriaan, Johnny Herbertiä, yhdessä tallipäällikön, Peter Collinsin kanssa. Herbert starttasi kisaan ruudusta 20 (mukana 26 autoa) ja sijoittui lopulta 10. Kisan kolme parasta olivat Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) ja Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ Lehto joka starttasi kisaan ruudusta 26 joutui keskeyttämään 39 ajetun kierroksen jälkeen (rengasrikko).

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 4

The time: 7.7.191, about 13.50 local time. The place: Circuit de Magny Course, France, starting grid. Occasion: French F1 Grand Prix.

French Grand Prix in 1991 was seventh race of the season and it was time when every race weekend started with pre-qualifying on Fridays at 08.00 o’clock. In France there was nine drivers and they were (in order of PQ times): JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS), and Stefan Johansson (Footwork). Only JJ Lehto got to the qualifying out of this group. Mika Häkkinen did not qualify.

It was first time for Häkkinen to get stuck in PQ and therefore he was in his civilian clothes supporting his team mate Johnny Herbert on the grid together with team principal Peter Collins. Herbert started the race from 20th grid place and ended the race 10th. Top three in the race were Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) and Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ started the race from 26th place, but he had to retire after 39 laps due to a broken tire.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 3

Kaudella 1999 Michael Schumacher kilpaili Ferrarilla neljättä kauttaan ja nyt näytti siltä, että hän olisi kauden alun jälkeen menossa ensimmäistä kertaa kohti maailmanmestaruutta Ferrarin kuljettajana. Britannian GP oli kauden kahdeksas osakilpailu ja siinä Schumacher ajoi ulos ensimmäisellä kierroksella, katkaisten ulosajossa jalkansa (sääriluu). Tallin päällikkö, Jean Todt, ymmärsi heti, että hän tarvitsi Schumin tilalle korvaavan kuljettajan. Ensin hän mietti Minardilla ajavia, Ferrarin ”varamiehiä”, Luca Badoeria ja Marc Genetä, mutta ei lämmennyt ajatukselle. Sen sijaan hän tiesi, että Mika Salo oli vapaana ja että suomalainen oli ihan yhtä hyvä kuski kuin Mika Häkkinen, joten ei kun soitto Salolle. Se soitto johti sopimukseen jonka pituus määräytyisi Schumin sairasloman perusteella.

Ensimmäinen kisa Schumin loukkaantumisen jälkeen ajettiin Itävallan A-1 ringillä (nykyisin Red Bull Ring) ja siinä kisassa pikavalmistautumisen jälkeen Salo onnistui ajamaan vain sijalle yhdeksän. Toinen kisa Saksan Hockenheimilla 1.8.1999, meni paremmin. Mika Häkkisen keskeytettyä kisansa johtopaikalta renkaan hajoamiseen, johtoon siirtyi Mika Salo Ferrarilla, perässään Ferrarin Eddie Irvine, joka oli nyt noussut Maranellon valtiksi ja tittelin tavoittelijaksi. Kuten odottaa saattoi Mika Salo joutui päästämään Irvinen ohitseen ja voittoon, Salon tyydyttyä kakkostilaan, vain sekunnin Irvinelle hävinneenä. Tosiasia on se, että Salo olisi kevyesti voittanut kisan jos olisi saanut sen tehdä. Niin paljon nopeampi hän oli kuin Irvine. Kolmanneksi kisassa ajoi Jordanin Heinz-Harald Frentzen.

Kuvassa Frentzen, Jacques Villeneuve ja Mika Salo kisan päätyttyä. Villeneuve keskeytti kisan jo ensimmäisellä kierroksella kolaroidessaan  Sauberin Pedro Dinizin kanssa. Siksi kanadalainen oli kerinnyt jo vaihtamaan ajoasun pois, kiirehdittyään onnittelemaan ystäväänsä Mika Saloa hienosta kilpailusta. Miehistä tuli hyvät ystävät Japanin kisavuosien aikana.

Salo ajoi kuusi kilpailua Ferrarilla ja vaikka Ferrari teki kaikkensa jotta Irvinestä olisi tullut maailmanmestari, niin ei käynyt. Mestaruuden otti Mika Häkkinen, jolle se oli toinen perättäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 3

1999 season was Michael Schumacher’s fourth as an Ferrari driver, and after strong start to the season, he was well on his way towards the 1999 title. The British GP was 8th GP that year and after the start, he went off the circuit during the first lap and broke his leg. Team principal, Jean Todt (present FIA chairman) understood immediately that now he needed someone to take Schumi’s place in the following races. First he was thinking of Ferrari’s reserve men, Minardi drivers Luca Badoer or Marc Gene, but he felt that they were not fast and strong enough. However, he knew that Mika Salo, who was in his mind just as good driver as Mika Häkkinen and most of all he was available, so he called Salo. That call lead to a contract and the length of it was depending on Schumi’s recovery,

First race after the British GP was Austrian GP at the A-1 Ring in Spielberg. With almost no preparation for racing with Ferrari, Salo finished disappointing ninth. The second race, German GP on 1st of August in Hockenheim went much better. After 25 laps, with Mika Häkkinen leading the race with McLaren-Mercedes, one of his tires blew up and Mika Salo took the lead with Ferrari. Eddie Irvine was then running right behind Salo. Soon Salo got the “phone call” from Todt, asking him to let Irvine past him, as the Irish man was truly fighting for the championship. Well, Irvine won the race, Salo was second and Heinz-Harald Frentzen, with Jordan-Mugen-Honda third. It would have been easy victory for Salo, if Ferrari would have let him to do it. Salo was so much quicker than Irvine that day.

In this photo Frentzen (left), Jacques Villeneuve and Mika Salo are together after the race. Villeneuve had already changed his clothing as he had an accident on the first lap with Sauber’s Pedro Diniz. He just wanted to celebrate Mika’s fine race as he was a good friend to Mika. They became good friends while racing in Japan in early 90’s.

Salo drove six races with Ferrari and even though he did everything to help Irvine in a fight against Mika Häkkinen, it was Häkkinen who in the end got the title. It was Häkkinen’s second world title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 2

F1 kausi 1991 käynnistyi Phoenixissa, Arizonassa, Yhdysvalloissa  10.3.1991. Se oli kolmas kerta kun F1 kisaili Phoenixin katuradalla, joka totuuden nimessä oli aika surkea kyhäelmä. Nopeat mutkat puuttuivat lähes kokonaan ja ysikymppisiä mutkia erottivat vain lyhyet suoranpätkät.

Kuvassa JJ Lehto, alias, Jyrki Järvilehto, katselee Scuderia Dallaran varikkopilttuussa monitorista aika-ajon tuloksia yhdessä tämän jutun tekijän kanssa. Kisaviikonloppu oli JJ:n ensimmäinen uudessa, Dallara-Judd-tallissa. Miesten välissä näkyy silloin Philip Morrisin tuotenäkyvyydestä vastannut, tummatukkainen Maurizio Arrivabene, joka tällä hetkellä toimii Ferrarin tallipäällikkönä. JJ:n tyytyväinen katse kertoo siitä, että mies oli aika-ajon 10. nopein. Dallaran käyttämät, erittäin pitävät Pirellin aika-ajorenkaat olivat loistavat, mutta kisoissa ne eivät juuri koskaan toimineet kunnolla. Itse kilpailu Dallaran BMS-191 autolla, jossa oli Juddin 3,5 ltr V10-moottori, ei sujunut ihan yhtä hyvin, auton kytkimen petettyä jo 12 ajetun kierroksen jälkeen.

Mika Häkkinen oli Lotus-Juddilla aika-ajossa 13. Kisassa Häkkinen keskeytti moottoririkkoon 59 ajetun kierroksen jälkeen. Kilpailu oli Mika Häkkisen F1-uran ensimmäinen.

Kisan voitti Ayrton Senna McLaren-Hondalla. Alain Prost oli Ferrarilla toinen ja Nelson Piquet Benetton-Fordilla kolmas.

Phoenixin kisaviikonloppuun osallistui yhteensä 34 kuljettajaa ja autoa, joista kahdeksan piti osallistua perjantai aamuna klo 08-09 esikarsintaan. Siitä selvisi neljä parasta mukaan aika-ajoon, missä sitten neljä hitainta karsiutui pois aika-ajossa. 26 autoa starttasi kilpailuun ja niistä peräti 14 keskeytti kilpailun, kuka mistäkin syystä.

Kuvaaja/photo: Antti Puskala

THE STORY BEHIND THE PHOTO, PART 2

F1 season 1991 started in Phoenix Arizona in the USA 10th of March. It was third time when the F1 GP was held in Phoenix on street circuit, which was far from good. There were no fast corners and between the 90-degree street corners, the stretches were mostly short.

In this photo JJ Lehti, alias Jyrki Järvilehto, is watching the monitors after the qualifying together with me. Between us one can see dark hair Maurizio Arrivabene, who at that time was looking after Phipip Morris’ sponsorship layouts. Today Arrivabene is team principal at the Ferrari F1 team. It was JJ’s first race weekend with his new team. JJ’s face shows some happiness, after he qualified 10th with his Dallara-Judd car. With very sticky Pirelli qualifying tires the qualifying was almost every time the better part of the race weekend. The race itself with Dallara BMS-191, with 3,5 lit V10 Judd engine, did not go well, as the clutch broke down just after 12 racing laps.

Mika Häkkinen was 13th in the qualifying with his Lotus-Juddd-car. In the race he had to retire after 59 laps due to the engine problem. That race was Häkkinen’s very first in F1.

The race was won by Ayrton Senna with McLaren-Honda. Alain Prost was second with Ferrari and Nelson Piquet third with Benetton-Ford.

There were 34 cars and drivers who took part that race weekend. Eight out of them had to go through pre-qualifying with best four to go ahead. Then in the qualifying, among the 30 drivers, four slowest ones were dropped and only 26 cars started the race. Out of the 26 cars 14 retired from the race for different reasons.