MUUTTUUKO MIKÄÄN?

Kausi 2017 oli suomalaisittain loistava F1-kausi. Maailmanmestaruuteen asti eivät Valtteri Bottaksen (pääkuvassa) eivätkä Kimi Räikkösen eväät ihan riittäneet, mutta muuten menestystä tuli tasaiseen tahtiin. Vain viidesti 20 kilpailussa palkintopallille ei noussut kumpikaan suomalaiskuljettajista. Ja toisaalta viidessä kilpailussa siellä seisoi kaksi suomalaista, kruununa ehkä Venäjän GP Shotsissa, missä Bottas voitti ja Räikkönen oli kolmas. Jos joku kaiken tämän jälkeen oli vielä pettynyt, niin voidaan sanoa, että ”kun mikään ei riitä”…

Uusi kausi tärähtää liikkeelle sunnuntaina Australian Melbournessa ja voidaan kysyä, että muuttuuko mikään ja jos muuttuu niin mikä? Viime kaudella kisojen voittajat löytyivät kolmesta tallista, Mercedekseltä, Ferrarilta ja Red Bullilta. Ja näistä muut paitsi Ferrarin Räikkönen pääsivät juhlimaan voittajina. Jotenkin kuvaavaa tasoeroista oli se, että sarjan neljänneksi parhaan tallin, Force Indian, kuljettajista kumpikaan ei noussut edes palkintokorokkeelle koko kauden aikana. Sen yhden poikkeuksen tallien kärkikolmikon takaa teki Williamsin kanadalaiskuljettaja Lance Stroll Azerbaijenin katuratakisassa, ajaen kolmanneksi. Ja sekin hyvä tuli siitä, että Mercedeksen Lewis Hamiltonin päänsuojus meinasi irrota ja mies teki ylimääräisen varikkostopin ja toisaalta Ferrarin Sebastian Vetteliä rangaistiin tahallisesta ”päälleajosta”. Ilman niitä poikkeuksia miehet olisivat todennäköisesti vallanneet kaksi ensimmäistä sijaa.

Talven testien perusteella odotettavissa on hyvin todennäköisesti samaa kolmen kärkitallin hallintaa. Jos joku onnistuu kiilaamaan edes silloin tällöin kärkikolmikkoon, niin katseeni kääntyy lähinnä Renaultin ja McLaren-Renaultin suuntaan. Kummallakin tallilla on eväät hyödyntää mahdollisuuteensa erityisesti silloin jos kärkikolmikolla on mitä tahansa häikkää. Sen sijaan koko muu porukka jäänee ilman palkintopalliseremonioiden hurmaa, vaikka ehkäpä juuri Force Indian leirissä uskotaan toisin.

Jos palaamme vielä lyhyesti todellisiin muutoksiin, niin niistä näkyvin on ohjaamoja suojeleva HALO-turvakaari. Se on lisännyt myös autojen kokonaispainoa n. 7 kg verran, joten jälleen kerran kokonaispaino on kasvanut ja on nyt kuskin (varusteineen) kanssa 722 Kg. Kokonaispainoon lasketaan sarja kuivankelin renkaita mutta ei polttoainetta. Hainevä-moottorinkate on hieman muokattu pienemmäksi ja tärisevät T-siivet ovat poistuneet. Hyvä niin. Suuri muutos on ollut myös parin uuden rengasseosvaihtoehdon syntyminen, josta toivon mukaan on iloa. Jos niiden myötä päästään irti yhden stopin kisoista, silloin muutos on ollut hyvä. Muuten siitä ei ole mitään iloa.

Alonso MCL33
Fernando Alonso ja MCL33

Suuri muutos, ainakin minkä jokainen kisoja seuraava tulee huomaamaan, on se kun turva-auto poistuu letkan edestä, silloin kun sitä tarvitaan. Tämän jälkeen autot ajavat sen hetkisessä järjestyksessä lähtöruudukkoon ja  uusinta lähtö tapahtuu pysähdyksistä. Tämä on hyvä juttu. Toisaalta näin toimitaan vain jos on kuiva keli. Sadekelillä uusintalähtö tapahtuu vanhaan tapaan lentävänä lähtönä. Kun autot ajavat uusintalähtöön sen hetkisessä järjestyksessä, kullakin on allaan juuri ne renkaat mitkä silloin sattuvat alla olemaan. Niitä ei saa vaihtaa. Tämäkin on hyvä juttu, sillä silloin on mahdollista että on olemassa selviä eroja kuskien ja autojen välillä renkaiden suhteen. Toivottavasti tarjoaa runsaasti epätasaisia lähtöjä.

Leclerc 2018
Charles Leclerc, Sauber-Alfa Romeo

Kaksi keltanokkaa aloittaa sunnuntaina F1 GP-uransa kilpailijoina, Williamsin venäläiskuljettaja Sergei Sirotkin, 22, sekä Sauber-tallin monacolainen Charles Leclerc, 20. Erityisesti F2-mestaruuden 2017 vahvoilla suorituksillaan voittanut ja Ferrarin junioriakatemiaan kuuluva Leclerc on suuren kiinnostuksen kohteena.

Mainokset

49 PÄIVÄÄ H-HETKEEN

Otsikon mukaan, nyt on vain 49 päivää siihen hetkeen, kun kauden avauskilpailun perjantain ensimmäinen vapaa harjoitus pärähtää käyntiin. Ja mikä vielä parempi, niin Barcelonan talvitestit alkavat jo 24.2. eli vain 23 päivän kuluttua. Aika nopeasti tuo off-sesonki sitten, jälleen kerran, meni.

Kaikenlaisia asioita on talven aikana puhuttu ja tehty. Selvimmät muutokset nähdään autoissa, kun moottorinkatteen päältä häviävät hain eväät ja heti niiden takaa vapisevat t-siivet. Iso muutos on HALO-turvakaaren ilmestyminen osittain ohjaamon päälle. Sitä on monen toimesta kritisoitu ”tyhmän” näköisenä, mutta kyllä sen puolestapuhujiakin on ollut useita, mm. Mika Häkkinen ja Sebastian Vettel. Ei kai turvallisuuteen satsaaminen ole tyhmää, kunhan F1-autoista ei yritetä tehdä tankkeja?

Viikonlopun formaatti säilyy entisellään. Perjantaina kaksi 90 minuutin harjoitusta, lauantaina 60 min harjoitus ja aika-ajo ja sitten sunnuntaina kilpailu. Alkamisaikoihin on tullut pientä säätämistä ja ainakin Euroopassa ajettavat kilpailut alkavat tällä kaudella 15.10 eikä 14.00 kuten aikaisemmin. Tällä muutoksella Liberty Media haluaa ojentaa kätensä televisioyhtiöiden suuntaan, jotka pitävät muutosta mainostajien saamisen kannalta erittäin arvokkaana. Kisojen alkamisajankohta heijastelee sitten myös muihin viikonlopun ajojaksojen aikoihin. Kokonaisuutena pikku juttu. Hieman lämpötila-datat eri radoilla menevät uusharkintaan, mutta toivottavasti sekin vähän sekoittaa pakkaa.

Stroll ja Sirotkin 2018
Lance Stroll ja Sergei Sirotkin

Seuraavat viikot ovat sitten varsinaisia ”selitysviikkoja”, jolloin kaikki yhdessä ja jokainen erikseen arvioi omia ja muiden mahdollisuuksia alkavassa sarjassa. Hallitseva maailmanmestari, Lewis Hamilton on nimennyt kolme pahinta vastustajaansa, McLaren pomo, Zac Brown, uskoo mahtitallin paluuseen aivan kärjen tuntumaan, Mercedes puolestaan uskoo, että Ferrarin moottoreista saadaan jo 1000 heppaa irti ja keltanokka Sergei Sirotkin uskoo Williamsin olevan nyt ”aikaisempaa aggressiivisempi”. Jaa sitä mukaa kun ajopäivät lähestyvät jutut tulevat koko ajan värikkäämmiksi. Ensimmäinen paluu arkeen tapahtuu sitten 24.2. alkavissa neljän päivän testeissä. Silloin paskan jauhaminen loppuu ja kaikki näemme miten tallit ovat uudet autonsa rakentaneet.


Lewis Hamilton ja Valtteri Bottas

Testit ajetaan jo perinteiseen tapaan Katalonian moottoriradalla, Barcelonassa. Pieni yllätys voi talleja odottaa siinä mielessä, että kyseinen rata saa parhaillaan, kauttaaltaan, uutta päällystettä. Rengasvalmistaja Pirelli tiedostaa tilanteen, mutta ei voi tehdä asialle mitään, sillä uusia renkaita valmistetaan jo täyttä päätä. Toisaalta Pirelli kyllä tuntee kaikkien muiden ratojen pinnat hyvin, mutta on toki vähän outoa, että talven ainoa testirata on jotakin muuta kuin mihin tallit ovat tottuneet. Jospa se sekoittaisi vähän pakkaa, niin hyvähän se vain olisi. Ainakin minun mielestäni.

Kausi 2018 on ensimmäinen kokonaisuus kun entisen ”F1-tirehtöörin”, Bernie Ecclestonen, kädenjälkeä emme enää näe. Joidenkin mielestä suuri vahinko, mutta onneksi enemmistön mielestä hyvä asia. Mihin suuntaan F1-sarja kokonaisuudessaan liikkuu uuden omistajan, Liberty Median, ohjauksessa, selviää paremmin vasta myöhemmin. Sillä on edessä kasa ongelmia, joiden ratkominen ei tule olemaan helppoa. Aikaa tosin on ja uuden johdon itseluottamus on ainakin tätä kirjoitettaessa edelleen vahva. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 5.

Kausi 1994 muistetaan parhaiten siitä, että vappuna, 1.5.1994 Ayrton Senna menehtyi San Marinon Grand Prix-kisassa, Imolassa, ajettuaan ulos radalta vaarallisen nopeassa Tamburello-mutkassa. Kyseisen viikonlopun synkkyyttä lisäsi se, että kilpailua edeltävänä päivänä Simtek-tallin itävaltalaiskuljettaja, Roland Ratzenberger, menehtyi ulosajon seurauksena aika-ajossa.

Ayrton Senna oli kuuden McLaren-vuoden ja kolmen maailmanmestaruudeen (1988, 1990, 1991) jälkeen siirtynyt Williamsille, koska uskoi voittavansa tallin autoilla lisää maailmanmestaruuksia. Olivathan Nigel Mansell (1992) ja Alain Prost (1993) voittaneet mestaruudet näennäisen helposti ylivoimaisilla Williams-Renault-autoillaan.

Kausi alkoi Brasilian osakilpailussa Sao Paulon Interlagosin radalla ja kauden ennakkosuosikit, Ayrton Senna, sekä Benetton-Fordilla ajava Michael Schumacher, pysähtyivät lyhyelle juttutuokiolle lehdistötilaisuuden jälkeen, torstaina 24.3.1994.

Sunnuntaina 27.3. ajetun kilpailun voitti Schumacher ennen Damon Hilliä (Williams-Renault) ja Jean Alesia (Ferrari). Senna keskeytti kilpailun yllättävään ulosajoon kierroksella 55/71. Schumacherin voitto oli niin ylivoimainen, että hän ohitti kaikki muut kilpailijat vähintään kierroksella. Senna oli ainoa, joka olisi taistellut kisan voitosta nuorta saksalaista vastaan, ellei olisi sortunut yllättävään virheeseen. Kisassa oli mukana myös Mika Häkkinen McLaren-Peugeotilla. Mika oli aika-ajon 8., mutta joutui keskeyttämään jo 13 ajetun kierroksen jälkeen moottorin hajoamiseen.

Myöhemmin, kauden edetessä, Williamsin Damon Hill nousi Schumacherin päävastustajaksi mestaruustaistelussa, joka sitten lopulta päättyi Australian Adelaidessa Schumacherin voittoon, molempien miesten keskeytettyä siellä yhteenajon tuloksena. Kauden maailmanmestaruus oli Schumacherin ensimmäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 5.

1994 season is remembered best for the fact that the best driver of that era died on 1st of May in San Marino Grand Prix, at the Imola circuit in Italy. The accident happened in very fast Tamburello-turn. The weekend was already affected with one another accident, when a Simtek-driver, Austrian Roland Ratzenberger, died a day earlier during the qualifying.

After six seasons as a McLaren driver Senna had changed the team to Williams, as he believed that he can win more titles with their Williams-Renault-car. It was the best car at the time, as Nigel Mansell won the title 1992 and Alain Prost in 1993 with the Williams-car.

Season started in Sao Paulo, Brazil, and the two favorites, Senna and young German, Michael Schumacher, who was driving Benetton-Ford, stopped after the press conference to talk shortly. I don’t know what the topic of the conversation was but most likely about the race weekend.

The race on Sunday 27.3. was won by Schumacher before Damon Hill (Williams-Renault) and Jean Alesi (Ferrari). Senna, who was leading the race, retired after unusual spin on lap 55/71. Schumacher’s win was such an strong showing that he beat everybody else with more than a lap. Senna was the only one who could have given a good fight, but, if you want to finish first, first you have to finish.  In the race was also Mika Häkkinen with his McLaren-Peugeot,, where he had qualifyied 8th,. Unfortunately he retired after just 13 laps due to an engine failure.

Later it was two way fight for the championship, between Schumacher and Damon Hill. In the final race of the season, in Adelaide, Australia, it was Schumacher who got the title in controversial last race, were both retired after crashing into each other. It was Schumacher’s first championship title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 4

Tapahtumahetki: 7.7.1991 noin klo 13.50. Tapahtumapaikka: Circuit de Magny Cours, Ranska, lähtöruudukko. Tapahtuma: Ranskan F1 Grand Prix.

Ranskan GP oli 1991 kauden seitsemäs osakilpailu ja silloin elettiin esikarsintojen aikaa. Ne tapahtuivat aina perjantai-aamuisin klo 08-09 paikallista aikaa. Niihin osallistui Ranskassa yhdeksän kuljettajaa, esikarsinnan paremmuusjärjestyksessä: JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (Lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS) ja Stefan Johansson (Footwork). Eli tästä ryhmästä vain JJ pääsi mukaan aika-ajoon. Mika Häkkinen putosi jatkosta.

Se oli ensimmäinen kerta kun Häkkinen putosi jatkosta esikarsinnassa ja siksi hän on kuvassa siviilivaatteissa kannustamassa tallikaveriaan, Johnny Herbertiä, yhdessä tallipäällikön, Peter Collinsin kanssa. Herbert starttasi kisaan ruudusta 20 (mukana 26 autoa) ja sijoittui lopulta 10. Kisan kolme parasta olivat Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) ja Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ Lehto joka starttasi kisaan ruudusta 26 joutui keskeyttämään 39 ajetun kierroksen jälkeen (rengasrikko).

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 4

The time: 7.7.191, about 13.50 local time. The place: Circuit de Magny Course, France, starting grid. Occasion: French F1 Grand Prix.

French Grand Prix in 1991 was seventh race of the season and it was time when every race weekend started with pre-qualifying on Fridays at 08.00 o’clock. In France there was nine drivers and they were (in order of PQ times): JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS), and Stefan Johansson (Footwork). Only JJ Lehto got to the qualifying out of this group. Mika Häkkinen did not qualify.

It was first time for Häkkinen to get stuck in PQ and therefore he was in his civilian clothes supporting his team mate Johnny Herbert on the grid together with team principal Peter Collins. Herbert started the race from 20th grid place and ended the race 10th. Top three in the race were Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) and Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ started the race from 26th place, but he had to retire after 39 laps due to a broken tire.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 3

Kaudella 1999 Michael Schumacher kilpaili Ferrarilla neljättä kauttaan ja nyt näytti siltä, että hän olisi kauden alun jälkeen menossa ensimmäistä kertaa kohti maailmanmestaruutta Ferrarin kuljettajana. Britannian GP oli kauden kahdeksas osakilpailu ja siinä Schumacher ajoi ulos ensimmäisellä kierroksella, katkaisten ulosajossa jalkansa (sääriluu). Tallin päällikkö, Jean Todt, ymmärsi heti, että hän tarvitsi Schumin tilalle korvaavan kuljettajan. Ensin hän mietti Minardilla ajavia, Ferrarin ”varamiehiä”, Luca Badoeria ja Marc Genetä, mutta ei lämmennyt ajatukselle. Sen sijaan hän tiesi, että Mika Salo oli vapaana ja että suomalainen oli ihan yhtä hyvä kuski kuin Mika Häkkinen, joten ei kun soitto Salolle. Se soitto johti sopimukseen jonka pituus määräytyisi Schumin sairasloman perusteella.

Ensimmäinen kisa Schumin loukkaantumisen jälkeen ajettiin Itävallan A-1 ringillä (nykyisin Red Bull Ring) ja siinä kisassa pikavalmistautumisen jälkeen Salo onnistui ajamaan vain sijalle yhdeksän. Toinen kisa Saksan Hockenheimilla 1.8.1999, meni paremmin. Mika Häkkisen keskeytettyä kisansa johtopaikalta renkaan hajoamiseen, johtoon siirtyi Mika Salo Ferrarilla, perässään Ferrarin Eddie Irvine, joka oli nyt noussut Maranellon valtiksi ja tittelin tavoittelijaksi. Kuten odottaa saattoi Mika Salo joutui päästämään Irvinen ohitseen ja voittoon, Salon tyydyttyä kakkostilaan, vain sekunnin Irvinelle hävinneenä. Tosiasia on se, että Salo olisi kevyesti voittanut kisan jos olisi saanut sen tehdä. Niin paljon nopeampi hän oli kuin Irvine. Kolmanneksi kisassa ajoi Jordanin Heinz-Harald Frentzen.

Kuvassa Frentzen, Jacques Villeneuve ja Mika Salo kisan päätyttyä. Villeneuve keskeytti kisan jo ensimmäisellä kierroksella kolaroidessaan  Sauberin Pedro Dinizin kanssa. Siksi kanadalainen oli kerinnyt jo vaihtamaan ajoasun pois, kiirehdittyään onnittelemaan ystäväänsä Mika Saloa hienosta kilpailusta. Miehistä tuli hyvät ystävät Japanin kisavuosien aikana.

Salo ajoi kuusi kilpailua Ferrarilla ja vaikka Ferrari teki kaikkensa jotta Irvinestä olisi tullut maailmanmestari, niin ei käynyt. Mestaruuden otti Mika Häkkinen, jolle se oli toinen perättäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 3

1999 season was Michael Schumacher’s fourth as an Ferrari driver, and after strong start to the season, he was well on his way towards the 1999 title. The British GP was 8th GP that year and after the start, he went off the circuit during the first lap and broke his leg. Team principal, Jean Todt (present FIA chairman) understood immediately that now he needed someone to take Schumi’s place in the following races. First he was thinking of Ferrari’s reserve men, Minardi drivers Luca Badoer or Marc Gene, but he felt that they were not fast and strong enough. However, he knew that Mika Salo, who was in his mind just as good driver as Mika Häkkinen and most of all he was available, so he called Salo. That call lead to a contract and the length of it was depending on Schumi’s recovery,

First race after the British GP was Austrian GP at the A-1 Ring in Spielberg. With almost no preparation for racing with Ferrari, Salo finished disappointing ninth. The second race, German GP on 1st of August in Hockenheim went much better. After 25 laps, with Mika Häkkinen leading the race with McLaren-Mercedes, one of his tires blew up and Mika Salo took the lead with Ferrari. Eddie Irvine was then running right behind Salo. Soon Salo got the “phone call” from Todt, asking him to let Irvine past him, as the Irish man was truly fighting for the championship. Well, Irvine won the race, Salo was second and Heinz-Harald Frentzen, with Jordan-Mugen-Honda third. It would have been easy victory for Salo, if Ferrari would have let him to do it. Salo was so much quicker than Irvine that day.

In this photo Frentzen (left), Jacques Villeneuve and Mika Salo are together after the race. Villeneuve had already changed his clothing as he had an accident on the first lap with Sauber’s Pedro Diniz. He just wanted to celebrate Mika’s fine race as he was a good friend to Mika. They became good friends while racing in Japan in early 90’s.

Salo drove six races with Ferrari and even though he did everything to help Irvine in a fight against Mika Häkkinen, it was Häkkinen who in the end got the title. It was Häkkinen’s second world title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 2

F1 kausi 1991 käynnistyi Phoenixissa, Arizonassa, Yhdysvalloissa  10.3.1991. Se oli kolmas kerta kun F1 kisaili Phoenixin katuradalla, joka totuuden nimessä oli aika surkea kyhäelmä. Nopeat mutkat puuttuivat lähes kokonaan ja ysikymppisiä mutkia erottivat vain lyhyet suoranpätkät.

Kuvassa JJ Lehto, alias, Jyrki Järvilehto, katselee Scuderia Dallaran varikkopilttuussa monitorista aika-ajon tuloksia yhdessä tämän jutun tekijän kanssa. Kisaviikonloppu oli JJ:n ensimmäinen uudessa, Dallara-Judd-tallissa. Miesten välissä näkyy silloin Philip Morrisin tuotenäkyvyydestä vastannut, tummatukkainen Maurizio Arrivabene, joka tällä hetkellä toimii Ferrarin tallipäällikkönä. JJ:n tyytyväinen katse kertoo siitä, että mies oli aika-ajon 10. nopein. Dallaran käyttämät, erittäin pitävät Pirellin aika-ajorenkaat olivat loistavat, mutta kisoissa ne eivät juuri koskaan toimineet kunnolla. Itse kilpailu Dallaran BMS-191 autolla, jossa oli Juddin 3,5 ltr V10-moottori, ei sujunut ihan yhtä hyvin, auton kytkimen petettyä jo 12 ajetun kierroksen jälkeen.

Mika Häkkinen oli Lotus-Juddilla aika-ajossa 13. Kisassa Häkkinen keskeytti moottoririkkoon 59 ajetun kierroksen jälkeen. Kilpailu oli Mika Häkkisen F1-uran ensimmäinen.

Kisan voitti Ayrton Senna McLaren-Hondalla. Alain Prost oli Ferrarilla toinen ja Nelson Piquet Benetton-Fordilla kolmas.

Phoenixin kisaviikonloppuun osallistui yhteensä 34 kuljettajaa ja autoa, joista kahdeksan piti osallistua perjantai aamuna klo 08-09 esikarsintaan. Siitä selvisi neljä parasta mukaan aika-ajoon, missä sitten neljä hitainta karsiutui pois aika-ajossa. 26 autoa starttasi kilpailuun ja niistä peräti 14 keskeytti kilpailun, kuka mistäkin syystä.

Kuvaaja/photo: Antti Puskala

THE STORY BEHIND THE PHOTO, PART 2

F1 season 1991 started in Phoenix Arizona in the USA 10th of March. It was third time when the F1 GP was held in Phoenix on street circuit, which was far from good. There were no fast corners and between the 90-degree street corners, the stretches were mostly short.

In this photo JJ Lehti, alias Jyrki Järvilehto, is watching the monitors after the qualifying together with me. Between us one can see dark hair Maurizio Arrivabene, who at that time was looking after Phipip Morris’ sponsorship layouts. Today Arrivabene is team principal at the Ferrari F1 team. It was JJ’s first race weekend with his new team. JJ’s face shows some happiness, after he qualified 10th with his Dallara-Judd car. With very sticky Pirelli qualifying tires the qualifying was almost every time the better part of the race weekend. The race itself with Dallara BMS-191, with 3,5 lit V10 Judd engine, did not go well, as the clutch broke down just after 12 racing laps.

Mika Häkkinen was 13th in the qualifying with his Lotus-Juddd-car. In the race he had to retire after 59 laps due to the engine problem. That race was Häkkinen’s very first in F1.

The race was won by Ayrton Senna with McLaren-Honda. Alain Prost was second with Ferrari and Nelson Piquet third with Benetton-Ford.

There were 34 cars and drivers who took part that race weekend. Eight out of them had to go through pre-qualifying with best four to go ahead. Then in the qualifying, among the 30 drivers, four slowest ones were dropped and only 26 cars started the race. Out of the 26 cars 14 retired from the race for different reasons.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 1

Elettiin lämmintä kesäkuun aikaa, Montrealissa, Kanadassa. Tarkka päivämäärä oli 14.6.1992 ja Kanadan GP oli juuri päättynyt Gerhard Bergerin voittoon McLaren-Hondalla. Michael Schumacher ajoi Benetton-Fordilla toiseksi ja Jean Alesi Ferrarilla kolmanneksi.

10 lähtöruudusta kilpailuun Lotus-Fordilla startannut Mika Häkkinen joutui keskeyttämään kisansa kierroksella 35, vaihdelaatikon hajoamiseen, ja päästyään takaisin varikolle, antoi tapahtumaselityksen tallipäällikölleen, Peter Collinsille (kuvassa oik.). Tallikaverin, Johnny Herbertin, matka oli päättynyt kierrosta aikaisemmin kytkimen hajoamiseen.

Ennen Kanadan osakilpailua Häkkinen oli ajanut viidessä edellisessä kisassa, joista tuloksellisesti paras oli Meksikon kisa, missä hän sijoittui kuudenneksi.  Kanadan kisassa JJ Lehto, alias Jyrki Järvilehto, ajoi yhdeksänneksi Dallara-Ferrarilla. Kyseisessä Kanadan kisassa oli mukana 26 kilpailijaa, joista peräti 13 keskeytti, kuka mistäkin syystä.

 THE STORY BEHIND THE PHOTO, PART 1

It was warm summertime in Montreal, Canada. To be exact it was 14th of June 1992 and the Canadian Grand Prix had just ended with Gerhard Berger being the winner with McLaren-Honda. Michael Schumacher was second with Benetton-Ford and Jean Alesi third with Ferrari.

 From 10th on the grid, Lotus-Ford’s Mika Häkkinen, had to retire on lap 35 due to a gearbox problem. After he got back to the paddock, he gave his story of the race to his team principal, Peter Collins. Mika’s team mate, Johnny Herbert, had to retire lap earlier with broken glutch.

 Before the Canadian Grand Prix, Häkkinen had raced in six GPs and the best result came from Mexico, where he was sixth. In Canada JJ Lehto, alias, Jyrki Järvilehto, was ninth with Dallara-Ferrari. There were 26 drivers in the race and 13 among them had to retire for different reasons.