HELMUT MARKON POJAT

Talvella 2005-2006 italialainen Minardi-talli, jonka omistaja oli australialainen Paul Stoddart, siirtyi kaupan myötä Red Bull-yhtiön omistukseen ja koska talli päämaja sijaitsi Italian Faenzassa, Red Bullin pääjohtaja, Dietrich Mateschitz, päätti ottaa uuden tallin nimeksi Toro Rosson, joka on italiaksi käännös Red Bullista. Samalla Mateschizt päätti tehdä tallista nuorten kuljettajien kasvu- ja koulutuspaikan, niiden matkalla Red Bullin ykköstalliin Red Bull Racingiin. Tallin päällikkönä on toiminut itävaltalainen Franz Tost aina kaudesta 2006 tähän päivään asti.

Tallin periaate oli siis antaa nuorille kuljettajille mahdollisuus näyttää kyntensä, jos vaikka heistä olisi suurempien tekojen tekijäksi. Tähän kuljettajien valintatehtävään Mateschitz valitsi alusta alkaen tohtori Helmut Markon,74, jolla itselläkin oli vahva kilpa-autoiljatausta, tosin 60- ja 70 luvulta. Hän ajoi jopa F1-sarjassa 10 osakilpailua vuosina 1971-2. Kuljettajien valintatehtävässä tohtori Marko on ollut hyvin aktiivinen. Vuodesta 2006 tähän päivään asti, Toro Rosson kuljettajina on nähty 13 eri kuljettajaa, ja pian jo 14. Toisaalta ”valintaprosessi” on ollut raakaa touhua. Jos nuoren kuljettajan eväät eivät riitä, on sitten kysymyksessä raaka nopeus tai ”kusipäisyys”, vaihto tapahtuu Helmut Markon oppien mukaan saman tien. Se on hyvin raaka ”tulos tai ulos”-meininki.

Ensimmäinen todellinen Markon löytö oli 2007 paikan tallissa saanut Sebastian Vettel.  Jenkkikuskin Scott Speedin asenteeseen pikavauhtia kyllästynyt Marko vaihtoi Vettelin jenkin tilalle Unkarin osakilpailussa. Seuraavana vuonna, 2008 Vettel sai rinnalleen neljä Champ Car-mestaruutta rapakon takana voittaneen Sebastian Bourdaisin. Marko uskoi, että ranskalaisessa oli ehdottomasti ”sitä jotakin”, mutta ajan myötä pettyi kuitenkin pahemman kerran. Kaudella 2008 Vettel otti toistaiseksi ainoan Toro Rosson voiton, ajaessaan Monzassa ruutulipulle ykkösenä. Vettelin varsinainen ”löytäjä” oli BMW:n nuorten kuljettajien ohjelma silloin kun Sauberista BMW omisti n 80 %.

H Marko 2
Daniel Ricciardo ja/and Helmut Marko

Vuosien aikana Vettelin lisäksi ovat härkävankkureiden ykköstalliin nousseet vain australialainen Daniel Ricciardo (2014), venäläinen Daniil Kvyat (2015) sekä hollantilainen Max Verstappen (2016). Herrat Vitantonio Liuzzi (ITA) ja Christian Klien (A) ajoivat Red Bullin ykköstiimissä (2005-6), mutta kumpikin pudotettiin  2006 Toro Rossolle, ”kasvamaan” paremmaksi kuljettajaksi. Klienin rooliksi jäi vain varakuljettajana toimiminen.

Voittoihin ovat sittemmin yltäneet Red Bull racingin kuljettajina myös Daniel Ricciardo ja Max Verstappen. Raaka tulos tai ulos-periaate on toiminut kohtuullisen hyvin ja nyt jää nähtäväksi kuinka uusimmat Toro Rosso-kiinnitykset, ranskalainen Pierre Gasly ja uusi-seelantilainen Brendon Hartley onnistuvat Toro Rossolla. Varsinkin Hartleyn edesottamukset kiinnostavat, kun mies pääsee viikonloppuna Texasin Austinissa ensimmäisen kerran tositoimiin F1-autolla usean vuoden tauon jälkeen.

Jokainen tallipäällikkö toivoo löytävänsä lupaavien kuljettajien joukosta ”hiomattoman timantin”, joka oikeassa ympäristössä ja oikealla autolla nousee GP-voittajaksi. Eddie Jordan löysi 1991 Michael Schumacherin (Mersun ja Willy Weberin avulla), Ron Dennis Mika Häkkisen 1993 (Keke Rosbergin avulla), Toto Wolff 2011 Valtteri Bottaksen ja Helmut Marko sekä Sebastian Vettelin, Daniel Ricciardon, että Max Verstappenin. Kuka löytää seuraavan, uuden, GP-voittajan?

Toro Rosson kuljettajat 2006-2017

Neel Jani (CH), Vitantonio Liuzzi (ITA), Scott Speed (USA) 2006

Sebastian Vettel (GER), Liuzzi, Speed (2007)

Sebastien Bourdais (FRA), Vettel (2008)

Bourdais, Jaime Alguersuari (ESP), Sebastien Buemi (CH) (2009)

Alguersuari, Buemi (2010-2011)

Daniel Ricciardo (AUS), Jean-Eric Vergne (FRA) (2012-1013)

Vergne, Daniil Kvyat (RUS) (2014)

Carlos Sainz (ESP), Max Verstappen (HOL) (2015)

Sainz, Verstappen, Kvyat (2016)

Sainz, Kvyat, Pierre Gasly (FRA) (2017)

THE BOYS OF HELMUT MARKO

During the winter 2005-2006 Italian Minardi F1 team was sold by it’s owner Paul Stoddart to Red Bull energy company. Red Bull boss, Dietrich Mateschizt, kept the team in its base in Faenza Italy and gave it a new name, Toro Rosso. Mateschizt wanted to make the new team as a Red Bull’s junior team, where they could “test” the young drivers in order to see, if some of them would be good enough to graduate to the Red Bull’s main team, Red Bull Racing. Austrian Franz Tost has been the boss of Toro Rosso from its beginning.

However, the main task for choosing new young drivers to Toro Rosso was given to Mateschizt’s long time friend and a country man, an ex F1 driver, doctor Helmut Marko, 74. Ever since 2006 Marko has been very active and we have seen 13 different drivers all together go through this venue. This coming weekend there will be the 14th new driver who get the chance to show how good he is. Marko’s philosophy has been simple – it is “give me results or out you go”! If you are not fast enough or you have mental weaknesses, any kind, it is thank you and good buy!

Marko ja Tost

Helmut Marko ja/and Franz Tost

First good driver he found was a young German Sebastian Vettel in 2007. Marko got soon tired of American Scott Speed’s prima donna behavior and replaced him with Vettel in the middle of 2007 season. It happened in Hungarian GP. Following year Vettel got four time Champ Car champion, still young Frenchman Sebastian Bourdais to his side. Marko was sure that Bourdais had that something extra in him but eventually got disappointed. Vettel instead took his and also Toro Rosso’s first victory in Monza. The golden boy was found.

During the Toro Rosso years, only four men has been given chance to show their skills at the Red Bull’s main team. Vettel, Australian Daniel Ricciardo, Russian Daniil Kvyat and a Dutchman Max Verstappen. Italian Antonio Liuzzi and Austrian Christian Klien have also been driven with Red Bull Racing, but they were then later (2006) put to drive withToro Rosso. However, Klien’s only task was to act as an reserve driver. He never raced with Toro Rosso cars.

Marko ja pokaali

Vettel drove to four driver’s title with Red Bull Racing (2010-2013) and Ricciardo and Verstappen have both been able to win GP races with Red Bull Racing. We can say that the “win or walk”- philosophy has worked so far quite ok. Now it will be interesting to see if the same philosophy still works, when the latest signings, Frenchman Pierre Gasly and Kiwi Brendan Hartley step up to show what they got.

Every team boss hopes to find a raw talent that they can make a GP winners. With right surroundings and with the right car it might work. Eddie Jordan found Michael Schumacher in 1991 (with help of Mercedes and Willy Weber), Ron Dennis found Mika Häkkinen in 1993 (with help of Keke Rosberg), Toto Wolff found Valtteri Bottas in 2011 and Helmut Marko has found Vettel, Ricciardo and Verstappen. Who will find the next GP winner?

Toro Rosso drivers 2006 – 2017

Neel Jani (CH), Vitantonio Liuzzi (ITA), Scott Speed (USA) 2006

Sebastian Vettel (GER), Liuzzi, Speed (2007)

Sebastien Bourdais (FRA), Vettel (2008)

Bourdais, Jaime Alguersuari (ESP), Sebastien Buemi (CH) (2009)

Alguersuari, Buemi (2010-2011)

Daniel Ricciardo (AUS), Jean-Eric Vergne (FRA) (2012-1013)

Vergne, Daniil Kvyat (RUS) (2014)

Carlos Sainz (ESP), Max Verstappen (HOL) (2015)

Sainz, Verstappen, Kvyat (2016)

Sainz, Kvyat, Pierre Gasly (FRA) (2017)

Mainokset

NAURETTAVAT LÄHTÖRUUTURANGAISTUKSET

Italian Grand Prix sen todisti. Kun kuljettajat asettuivat sunnuntaina ajettavaan kilpailuun omiin lähtöruutuihinsa, niin ainoastaan paalupaikan ottanut Mercedeksen Lewis Hamilton ajoi autonsa siihen ruutuun mihin hän aika-ajossa ylsi. Kaikkien muiden lähtöruutu oli jotakin muuta. Suurin syy näihin muutoksiin oli se, että peräti yhdeksän eri kuljettajaa sai, kuka mistäkin syystä, lähtöpaikkarangaistuksia. Toiset kolme ruutua, toiset, viisi tai kymmenen ja varsinainen lähtöruuturangaistusten ”kuninkaaksi” nousi McLarenin Stoffel Vandoorne 65:llä lähtöruudulla. Joku sanoikin leikillään, että Vandoornen olisi pitänyt startata sunnuntain kisaan, 25 km:n päässä olevalta, Como-järven eteläiseltä parkkipaikalta.

Eli summa summarum, eli kaikki yhteensä, lähtöpaikkarangaistus-systeemi on osoittautunut surkeutensa. Siitä voidaan syyttää muutamaa huonoa päätöstä. Ensimmäinen ja kaikkein suurin huonous on nykyinen, erittäin monisärmäinen ja monimutkainen hybridimoottori. Siinä on liian monta, liian helposti rikkoutuvaa osaa ja kun jokaisesta rikkoutuvasta osasta saa sallitun neljän tai viiden osan vaihtamisen jälkeen näitä rangaistuksia, niin ollaan tässä rangaistusten ”suossa”. Toinen huono päätös oli, että kausi pitäisi selvitä neljällä moottorilla ja siihen liittyvillä osilla (hybridipatterit, turbot, vaihdelaatikot jne.), jos haluaa selvitä ilman lähtöpaikkarangaistuksia. Miksi vain neljällä? No siksi, että tallit säästäisivät rahaa! Mistä se säästö tulee kun käyttöön otetaan viides, kuudes tai seitsemäs moottori?? Ovatko ne moottorit ja muut vaihtoon menevät osat ilmaisia niiden neljän sallitun jälkeen? FIA:n ja koko sääntönikkariryhmän olisi pitänyt heti lähtökohtaisesti ymmärtää, että yksikään talli, rikas tai vähemmän rikas, ei tule selviytymään 20 osakilpailua käsittävästä sarjasta pelkästään neljällä moottorilla ja vaihdelaatikolla sekä niihin liittyvillä osilla. Sääntö olisi pitänyt tehdä vähintään kuutta tai seitsemää moottoria varten, eikä pelkästään neljää. No, päätös oli mitä oli ja nyt tarvitaan järkevää pohdintaa ensi kautta varten.

Autosport-lehden tekninen asiantuntija, entinen F1-autojen suunnittelija, Gary Anderson, on pohtinut tätä samaa ongelmaa ja hänen mielestä on väärin että kuljettajia rangaistaan siitä, että laitteet eivät kestä. Olen hänen kanssa täysin samaa mieltä. Rangaistuksen kohteena, jos yleensä rangaistuksia näissä asioissa tarvitaan, pitäisivät olla tallit, jotka F1-autoja (moottoreineen päivineen) rakentavat. Mikä on talleille kaikkein tärkeintä? Nykyjärjestelmässä se, että rahat jaetaan valmistajien sarjan menestyksen perusteella. Paras saa eniten ja huonoin vähiten rahaa yhteisestä jaettavasta kakusta. Ero voivat olla kymmenien miljoonien eurojen luokkaa. Mitäpä jos lähtöruutujen sijasta rangaistuksiksi otettaisiinkin valmistajien sarjan pisteiden menettäminen jollakin yhteisesti sovitulla prosenttimäärällä. Mitä ne prosentit olisivat, jättäisin viisaampien mietittäväksi, mutta vain esimerkin vuoksi sanottakoon, että moottorin vaihdosta menettäisi 15 % pisteistä ja pelkän MGU-H:n vaihdosta 3 %. Jos näin olisi toimittu, silloin Monzan aika-ajossa toiseksi ajanut Red Bullin Max Verstappen olisi saanut pitää lähtöpaikkansa eikä miestä olisi siirretty lähtöruutuun 13 (10 paikkaa moottorin vaihdosta, 5 paikkaa MGU-H:n vaihdosta ja 5 paikkaa turbon vaihdosta). Se, että hän ei joutunut lähtöruutuun 20 (viimeinen ruutu), johtui muiden kuljettajien saamista lähtöruuturangaistuksista. Todennäköisesti Max olisi ajanut erilaisen kilpailun toisesta ruudusta kuin 13:sta. Se, että rengasrikko heikensi hänen lopullisia mahdollisuuksiaan, sellaista ei kukaan voi koskaan ennakoida. Ruutulipulle hän ajoi sijalla 10.

Verstappen ja/and Grosjean, Monza 2017

Mitä tahansa sääntöporukka päättääkin tehdä jo ensi kaudeksi, siihen päätökseen vaikuttavat monet eri asiat. Kauden 2020 loppuun asti mennään nykyisen rahanjaon kaavalla, mutta sen jälkeen rahat saatetaan jakaa jollakin toisella systeemillä. Siihen asti pisteiden kerääminen valmistajien sarjassa säilyy erittäin tärkeänä osana. Jäädään odottamaan ja toivotaan hyvää lopputulosta.

REDICILOUS GRID PLACE PENALTIES

Italian F1 Grand Prix proved it. When the drivers took their places on the grid, only one driver, the pole sitter, Lewis Hamilton, drove his Mercedes to the place he earned in qualifying. All others had to take different grid slots. The reason for this was the fact that nine different drivers, for different reasons, got a grid penalty. “The king of the grid penalty” in Monza was McLaren’s Stoffel Vandoorne, with 65 grid slots.

What we saw in Monza just proved that the grid penalty system is just not working for the benefit of the fans. And the reason that we are in this situation today is the fact about few stupid decisions done by FIA and the F1 rule commission, or whatever it is called.  First bad decision was the complicated and very expensive hybrid engines the teams are forced to use today. Secondly the teams can use only four engines (and other power train parts) without grid penalties. That was another bad decision. The limit should have been at least in five or even seven engines. Decision makers should have known, that it is nearly impossible, even with rich teams, to get through 20 races with only four power units.

What can F1 do to get rid of this present penalty system? Well, as Autosport’s Gary Anderson wisely wrote, the penalties should hurt the teams and not the drivers. At the moment the most important thing for the teams is to be successful in constructors’ championship. Money will be distributed according to the placing in the series and that  will be decided by the points they earned during the season. Why not take points away from the teams, if engine or part of it has to be changed? Let’s say that the first engine over the allowed four, would cost 15 % of the point total until that time. And if the MGU-H part should be changed, it would cost 3 %. If the rule would have been in place in last race, Max Verstappen, who drove to second place in qualifying, would have started there instead of last grid slot (10 place penalty for engine change, 5 places for MGU-H change and 5 places for turbo change). In the end his grid place was 13, as so many other drivers were also penalized.

Constrauctor’s prize money will be more or less the same, as it is today, until the end of 2020. So, until then the rule makers should find a way to make penalty system better. They should call Gary Anderson or me. We have one idea, which is not too bad.

RANGAISTUS SILLE MUTTA EI TÄLLE

Pakko palata Unkarin viikonlopun yhteen isoon puheenaiheeseen, eli Max Verstappenin törmäämiseen Daniel Ricciardon kanssa ensimmäisellä kierroksella radan toisessa mutkassa ja siitä saamaansa 10 sekunnin pysähdysrangaistukseen. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että rangaistus oli liian kova. Jos siitä oli pakko antaa rangaistus, niin viisi sekuntia stoppia olisi kyllä mielestäni riittänyt. Ja tuskin synti olisi ollut liian suuri, vaikka Verstappen olisi selvinnyt siitä kokonaan ilman rangaistusta.

Miksi tällainen helpotus? No ensinnäkin siksi, että lähdön jälkeen ensimmäisellä kierroksella ja radan parissa ensimmäisessä vähän hitaammassa mutkassa on hyvin todennäköistä, että kuljettajat osuvat toisiinsa. Se on lähes aina odotettavissa ja melkein aina molemmat osapuolet kärsivät siitä. Joskus jos on hyvää tuuria, silloin peli jatkuu ilman murheita kummallekaan osapuolelle.

Toisaalta F1-kisojen herkullisin hetki on lähtö ja sen jälkeiset pari ensimmäistä mutkaa. Silloin yritystä on usein enemmän kuin malttia ja taitoa ja sen seurauksena näemme usein dramaattisia tilanteita. Kun autoletka asettuu lopulta jonoon, sen jälkeen dramatiikkaa tarjotaan hyvin vähän.

Koska Verstappenia rankaistiin, silloin olisi pitänyt rangaista myös Nico Hülkenbergia hänen osuessa Renaultillaan ohitustilanteessa voimalla Roman Grosjeanin Haas-autoon. Ei tullut rangaistusta. Eikä siinäkään kun Fernando Alonso puski McLaren-Hondalla Carlos Sainzin Toro Rosson pois edestään. Siitäkään ei jaettu pysähdysrangaistusta. Miksi? Sitä en tiedä. Nämä rangaistuksiin liittyvät epäjohdonmukaisuudet ja erilaiset tulkinnat ovat saaneet kuljettajat sekä hämilleen, että vihaisiksi. Ymmärrän senkin, että FIA yrittää koko ajan parantaa tilannetta, mutta johtuuko epäsäännöllisyys siitä, että joka kerta (lähes) tuomariston kokoonpano on erilainen? Voi olla.

FIA:lle on kuitenkin annettava arvostusta siitä, että se on tietoisesti yrittänyt pääsemään pois liian helposti jaettavista rangaistuksista. Siinä se on myös onnistunut mielestäni hyvin. Onhan se ollut tyhmää, että melkein jokainen ohitustilanne johti jommankumman, ohittajan tai ohitettavan, rankaisemiseen, jos autot hipaisivat toisiaan.

Tähän loppuun vielä yksi ajatus, josta moni kärkikuljettaja on varmasti eri mieltä. Miksi kierroksella ohitettavien on annettava ohittajalle tietä, siirtymällä pois alta? Mielestäni nopeampi kuljettaja/auto kyllä pääsee kierroksella ohitettavan ohi, jos vain malttaa odottaa oikeata hetkeä, vaikka hitaampi ei hänelle tietä antaisikaan. Koko ohituskaruselli tulisi ihan uuteen valoon ja voisi lisätä kisaan liittyvää jännitystä, varsinkin kilpailujen loppupuolella, kun oikeasti taistellaan kilpailun voitosta. Ainakin tätä ajatusta kannattaisi miettiä tosissaan.

PENALTY FOR HIM BUT NOT FOR HIM

I just have to get back to last weekend’s one top talking point, which was Max Verstappen’s 10 second stop’n’go penalty. After the start, in the second turn he touched with his Toro Rosso-car his teammates, Daniel Ricciardo’s car so that Ricciardo went wide to the crass and seconds later had to retire with flat left rear tire. It was Verstappen’s mistake, I agree, but 10 second stop’n’go was way too much. Five seconds would have been better and I would have left it without any time penalty whatsoever. Maybe the point-penalty system would have been enough, like let’s say add two point to his tally of penalty-points and that’s it.

Stroll Williams
Lance Stroll ja/and Williams FW40

Why I see it like that? Well, first of all after every start the first two turn are potentially the most likely places to see cars hitting each others. And most of the time both parties suffer from running to each other. If they are lucky, they can continue without any harm. On the other hand the start and couple of first corners of each race are the most exciting moments in every Grand Prix. And everybody knows that it is in many ways critical to get past that without problems. However, there is very little one or FIA can do, so it is up to every driver to make most out of it. Maybe patient is the word and way to act during the first lap of each race.

Back to Verstappen’s penalty. Why the stewards penalized Verstappen but not Renault’s Nico Hulkenberg, who just as ruthlessly hit Roman Grosjean’s Haas car. Or like McLaren’s Fernando Alonso who pushed Toro Rosso’s Carlos Sainz to the side and got past him? I don’t know the answers but those two episodes were almost just as bad. The inconsistency with penalties has been constant topic of the drivers and teams as well, so something must be done to it. Perhaps we should have the same steward trio in every race?

To close this blog I hope something that most of the top drivers wouldn’t like. In the future let’s forget the blue flags and see how much effort every front runner would need, in order to overtake the ones they are overlapping. I think it would add something to the overall excitement of every race. What do you think?