TARINA KUVAN TAKANA, OSA 6

F1 kausi 2002 päättyi Japanin F1 Grand Prix-kisaan, Suzukassa. Kauden viimeisen kisan voitti Michael Schumacher Ferrarilla, lyöden toiseksi ajaneen tallikaverinsa, Rubens Barrichellon 0,5 sekunnilla. Kisan kolmas oli Kimi Räikkönen McLaren-Mercedeksellä. Kimi jäi kärjestä jo yli 23 sekuntia.

Voitettuaan kilpailun ja voitettuaan samalla kyseisen kauden maailmanmestaruuden, Schumacherin, viidennen, hän kiiruhti lehdistötilaisuuksien jälkeen varikolla sijainneeseen, Bridgestonen renkaanvaihtotelttaan, kiittelemään rengasyhtiön työntekijöitä. Kun porukka oli kätelty ja kiitelty, hän tuli teltasta ulos. Itse oli siinä ulkopuolella odottamassa häntä yhdessä valokuvaaja Antti Puskalan kanssa. Sanoin Antille, että ”pidä nyt kamera valmiina, jotta otat sitten kuvan kun Schumi tulee teltasta ulos ja minä onnittelen häntä kättelemällä”

No, Schumi tuli ja minä ojensin hänelle käteni johon hän tarttui. Olimmehan me tavanneet sitä ennen jo vaikka kuinka monta kertaa ja hän tiesi että olin Suomesta ja seurannut hänen tekemisiään jo yli 10 vuoden ajan. Puskala ei ollut kuitenkaan heti valmis ja minä en päästänyt otettani Schumista sanoen vielä, että en päästä irti ennen kuin ”toi Puskala on varmasti saanut kuvan otetuksi”! No, siitähän Schumi riemastui ja naurahti ääneen eikä ollut lainkaan pahoillaan. Vähän siinä veivasimme käsiämme ja sen jälkeen Puskala ilmoitti, että kuva on otettu. Kiitin Schumia ja toivotin hyvää loppuvuotta ja onnittelin vielä kerran sekä Suzukan kisan voitosta että hänen viidennestä maailmanmestaruudesta.

Sen kauden mm-taiston parhaat olivat:

Michael Schumacher, Ferrari   144

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

3.1.2018 Michael Schumacher täyttää 49 vuotta.  Hän on edelleen neljä vuotta sitten tapahtuneen lasketteluonnettomuuden jäljiltä toipilaana. Hänen nykykunnostaan ei ole sen parempaa tietoa kuin että hän on hengissä ja päivisin hereillä.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 6.

2002 F1 season ended in Japan, at the Suzuka circuit. The last race was won by Michael Schumacher with Ferrari beating his team mate Rubens Barrichello by 0,5 seconds. Third in the race was Kimi Räikkönen with McLaren-Mercedes. Kimi was more than 23 seconds behind the Ferrari-duo.

After winning the race and the world championship, Schumacher’s fifth, and after the various press conferences, he ran to thank the personnel of Bridgstone tire company.  They worked in a big tent at the Suzuka paddock and when Schumi was coming out of that tent, I was waiting for him to congratulate him and possible to get a photo together with him. Pro photographer, Antti Puskala, was there with me and ready “to shoot”, when the time was right. I told Puskala that “be ready because I don’t want to miss this chance”!

Well, Schumi came and I gave him my hand to shake, which he grabbed. However, Puskala was not 100 % ready, so I hold on to Schumi’s hand a lot longer than normally I would have done. I said to him that “I won’t let you go until my photographer has done his job”. That made Schumi to laugh and so we shake our hands sometime and laughed both. Finally the photo was taken and I wished him all the best for the coming off season.

 

TOP 6 drivers of 2002 season:

Michael Schumacher, Ferrari   144 points

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

 

3.1.2018 Michael Schumacher will have his 49th birthday. He is still in a very difficult healing process after his skiing accident four years ago. Very few people knows how well he is today. All I know is that he is live and awake during the day time.

Mainokset

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 5.

Kausi 1994 muistetaan parhaiten siitä, että vappuna, 1.5.1994 Ayrton Senna menehtyi San Marinon Grand Prix-kisassa, Imolassa, ajettuaan ulos radalta vaarallisen nopeassa Tamburello-mutkassa. Kyseisen viikonlopun synkkyyttä lisäsi se, että kilpailua edeltävänä päivänä Simtek-tallin itävaltalaiskuljettaja, Roland Ratzenberger, menehtyi ulosajon seurauksena aika-ajossa.

Ayrton Senna oli kuuden McLaren-vuoden ja kolmen maailmanmestaruudeen (1988, 1990, 1991) jälkeen siirtynyt Williamsille, koska uskoi voittavansa tallin autoilla lisää maailmanmestaruuksia. Olivathan Nigel Mansell (1992) ja Alain Prost (1993) voittaneet mestaruudet näennäisen helposti ylivoimaisilla Williams-Renault-autoillaan.

Kausi alkoi Brasilian osakilpailussa Sao Paulon Interlagosin radalla ja kauden ennakkosuosikit, Ayrton Senna, sekä Benetton-Fordilla ajava Michael Schumacher, pysähtyivät lyhyelle juttutuokiolle lehdistötilaisuuden jälkeen, torstaina 24.3.1994.

Sunnuntaina 27.3. ajetun kilpailun voitti Schumacher ennen Damon Hilliä (Williams-Renault) ja Jean Alesia (Ferrari). Senna keskeytti kilpailun yllättävään ulosajoon kierroksella 55/71. Schumacherin voitto oli niin ylivoimainen, että hän ohitti kaikki muut kilpailijat vähintään kierroksella. Senna oli ainoa, joka olisi taistellut kisan voitosta nuorta saksalaista vastaan, ellei olisi sortunut yllättävään virheeseen. Kisassa oli mukana myös Mika Häkkinen McLaren-Peugeotilla. Mika oli aika-ajon 8., mutta joutui keskeyttämään jo 13 ajetun kierroksen jälkeen moottorin hajoamiseen.

Myöhemmin, kauden edetessä, Williamsin Damon Hill nousi Schumacherin päävastustajaksi mestaruustaistelussa, joka sitten lopulta päättyi Australian Adelaidessa Schumacherin voittoon, molempien miesten keskeytettyä siellä yhteenajon tuloksena. Kauden maailmanmestaruus oli Schumacherin ensimmäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 5.

1994 season is remembered best for the fact that the best driver of that era died on 1st of May in San Marino Grand Prix, at the Imola circuit in Italy. The accident happened in very fast Tamburello-turn. The weekend was already affected with one another accident, when a Simtek-driver, Austrian Roland Ratzenberger, died a day earlier during the qualifying.

After six seasons as a McLaren driver Senna had changed the team to Williams, as he believed that he can win more titles with their Williams-Renault-car. It was the best car at the time, as Nigel Mansell won the title 1992 and Alain Prost in 1993 with the Williams-car.

Season started in Sao Paulo, Brazil, and the two favorites, Senna and young German, Michael Schumacher, who was driving Benetton-Ford, stopped after the press conference to talk shortly. I don’t know what the topic of the conversation was but most likely about the race weekend.

The race on Sunday 27.3. was won by Schumacher before Damon Hill (Williams-Renault) and Jean Alesi (Ferrari). Senna, who was leading the race, retired after unusual spin on lap 55/71. Schumacher’s win was such an strong showing that he beat everybody else with more than a lap. Senna was the only one who could have given a good fight, but, if you want to finish first, first you have to finish.  In the race was also Mika Häkkinen with his McLaren-Peugeot,, where he had qualifyied 8th,. Unfortunately he retired after just 13 laps due to an engine failure.

Later it was two way fight for the championship, between Schumacher and Damon Hill. In the final race of the season, in Adelaide, Australia, it was Schumacher who got the title in controversial last race, were both retired after crashing into each other. It was Schumacher’s first championship title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 4

Tapahtumahetki: 7.7.1991 noin klo 13.50. Tapahtumapaikka: Circuit de Magny Cours, Ranska, lähtöruudukko. Tapahtuma: Ranskan F1 Grand Prix.

Ranskan GP oli 1991 kauden seitsemäs osakilpailu ja silloin elettiin esikarsintojen aikaa. Ne tapahtuivat aina perjantai-aamuisin klo 08-09 paikallista aikaa. Niihin osallistui Ranskassa yhdeksän kuljettajaa, esikarsinnan paremmuusjärjestyksessä: JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (Lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS) ja Stefan Johansson (Footwork). Eli tästä ryhmästä vain JJ pääsi mukaan aika-ajoon. Mika Häkkinen putosi jatkosta.

Se oli ensimmäinen kerta kun Häkkinen putosi jatkosta esikarsinnassa ja siksi hän on kuvassa siviilivaatteissa kannustamassa tallikaveriaan, Johnny Herbertiä, yhdessä tallipäällikön, Peter Collinsin kanssa. Herbert starttasi kisaan ruudusta 20 (mukana 26 autoa) ja sijoittui lopulta 10. Kisan kolme parasta olivat Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) ja Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ Lehto joka starttasi kisaan ruudusta 26 joutui keskeyttämään 39 ajetun kierroksen jälkeen (rengasrikko).

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 4

The time: 7.7.191, about 13.50 local time. The place: Circuit de Magny Course, France, starting grid. Occasion: French F1 Grand Prix.

French Grand Prix in 1991 was seventh race of the season and it was time when every race weekend started with pre-qualifying on Fridays at 08.00 o’clock. In France there was nine drivers and they were (in order of PQ times): JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS), and Stefan Johansson (Footwork). Only JJ Lehto got to the qualifying out of this group. Mika Häkkinen did not qualify.

It was first time for Häkkinen to get stuck in PQ and therefore he was in his civilian clothes supporting his team mate Johnny Herbert on the grid together with team principal Peter Collins. Herbert started the race from 20th grid place and ended the race 10th. Top three in the race were Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) and Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ started the race from 26th place, but he had to retire after 39 laps due to a broken tire.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 3

Kaudella 1999 Michael Schumacher kilpaili Ferrarilla neljättä kauttaan ja nyt näytti siltä, että hän olisi kauden alun jälkeen menossa ensimmäistä kertaa kohti maailmanmestaruutta Ferrarin kuljettajana. Britannian GP oli kauden kahdeksas osakilpailu ja siinä Schumacher ajoi ulos ensimmäisellä kierroksella, katkaisten ulosajossa jalkansa (sääriluu). Tallin päällikkö, Jean Todt, ymmärsi heti, että hän tarvitsi Schumin tilalle korvaavan kuljettajan. Ensin hän mietti Minardilla ajavia, Ferrarin ”varamiehiä”, Luca Badoeria ja Marc Genetä, mutta ei lämmennyt ajatukselle. Sen sijaan hän tiesi, että Mika Salo oli vapaana ja että suomalainen oli ihan yhtä hyvä kuski kuin Mika Häkkinen, joten ei kun soitto Salolle. Se soitto johti sopimukseen jonka pituus määräytyisi Schumin sairasloman perusteella.

Ensimmäinen kisa Schumin loukkaantumisen jälkeen ajettiin Itävallan A-1 ringillä (nykyisin Red Bull Ring) ja siinä kisassa pikavalmistautumisen jälkeen Salo onnistui ajamaan vain sijalle yhdeksän. Toinen kisa Saksan Hockenheimilla 1.8.1999, meni paremmin. Mika Häkkisen keskeytettyä kisansa johtopaikalta renkaan hajoamiseen, johtoon siirtyi Mika Salo Ferrarilla, perässään Ferrarin Eddie Irvine, joka oli nyt noussut Maranellon valtiksi ja tittelin tavoittelijaksi. Kuten odottaa saattoi Mika Salo joutui päästämään Irvinen ohitseen ja voittoon, Salon tyydyttyä kakkostilaan, vain sekunnin Irvinelle hävinneenä. Tosiasia on se, että Salo olisi kevyesti voittanut kisan jos olisi saanut sen tehdä. Niin paljon nopeampi hän oli kuin Irvine. Kolmanneksi kisassa ajoi Jordanin Heinz-Harald Frentzen.

Kuvassa Frentzen, Jacques Villeneuve ja Mika Salo kisan päätyttyä. Villeneuve keskeytti kisan jo ensimmäisellä kierroksella kolaroidessaan  Sauberin Pedro Dinizin kanssa. Siksi kanadalainen oli kerinnyt jo vaihtamaan ajoasun pois, kiirehdittyään onnittelemaan ystäväänsä Mika Saloa hienosta kilpailusta. Miehistä tuli hyvät ystävät Japanin kisavuosien aikana.

Salo ajoi kuusi kilpailua Ferrarilla ja vaikka Ferrari teki kaikkensa jotta Irvinestä olisi tullut maailmanmestari, niin ei käynyt. Mestaruuden otti Mika Häkkinen, jolle se oli toinen perättäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 3

1999 season was Michael Schumacher’s fourth as an Ferrari driver, and after strong start to the season, he was well on his way towards the 1999 title. The British GP was 8th GP that year and after the start, he went off the circuit during the first lap and broke his leg. Team principal, Jean Todt (present FIA chairman) understood immediately that now he needed someone to take Schumi’s place in the following races. First he was thinking of Ferrari’s reserve men, Minardi drivers Luca Badoer or Marc Gene, but he felt that they were not fast and strong enough. However, he knew that Mika Salo, who was in his mind just as good driver as Mika Häkkinen and most of all he was available, so he called Salo. That call lead to a contract and the length of it was depending on Schumi’s recovery,

First race after the British GP was Austrian GP at the A-1 Ring in Spielberg. With almost no preparation for racing with Ferrari, Salo finished disappointing ninth. The second race, German GP on 1st of August in Hockenheim went much better. After 25 laps, with Mika Häkkinen leading the race with McLaren-Mercedes, one of his tires blew up and Mika Salo took the lead with Ferrari. Eddie Irvine was then running right behind Salo. Soon Salo got the “phone call” from Todt, asking him to let Irvine past him, as the Irish man was truly fighting for the championship. Well, Irvine won the race, Salo was second and Heinz-Harald Frentzen, with Jordan-Mugen-Honda third. It would have been easy victory for Salo, if Ferrari would have let him to do it. Salo was so much quicker than Irvine that day.

In this photo Frentzen (left), Jacques Villeneuve and Mika Salo are together after the race. Villeneuve had already changed his clothing as he had an accident on the first lap with Sauber’s Pedro Diniz. He just wanted to celebrate Mika’s fine race as he was a good friend to Mika. They became good friends while racing in Japan in early 90’s.

Salo drove six races with Ferrari and even though he did everything to help Irvine in a fight against Mika Häkkinen, it was Häkkinen who in the end got the title. It was Häkkinen’s second world title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 2

F1 kausi 1991 käynnistyi Phoenixissa, Arizonassa, Yhdysvalloissa  10.3.1991. Se oli kolmas kerta kun F1 kisaili Phoenixin katuradalla, joka totuuden nimessä oli aika surkea kyhäelmä. Nopeat mutkat puuttuivat lähes kokonaan ja ysikymppisiä mutkia erottivat vain lyhyet suoranpätkät.

Kuvassa JJ Lehto, alias, Jyrki Järvilehto, katselee Scuderia Dallaran varikkopilttuussa monitorista aika-ajon tuloksia yhdessä tämän jutun tekijän kanssa. Kisaviikonloppu oli JJ:n ensimmäinen uudessa, Dallara-Judd-tallissa. Miesten välissä näkyy silloin Philip Morrisin tuotenäkyvyydestä vastannut, tummatukkainen Maurizio Arrivabene, joka tällä hetkellä toimii Ferrarin tallipäällikkönä. JJ:n tyytyväinen katse kertoo siitä, että mies oli aika-ajon 10. nopein. Dallaran käyttämät, erittäin pitävät Pirellin aika-ajorenkaat olivat loistavat, mutta kisoissa ne eivät juuri koskaan toimineet kunnolla. Itse kilpailu Dallaran BMS-191 autolla, jossa oli Juddin 3,5 ltr V10-moottori, ei sujunut ihan yhtä hyvin, auton kytkimen petettyä jo 12 ajetun kierroksen jälkeen.

Mika Häkkinen oli Lotus-Juddilla aika-ajossa 13. Kisassa Häkkinen keskeytti moottoririkkoon 59 ajetun kierroksen jälkeen. Kilpailu oli Mika Häkkisen F1-uran ensimmäinen.

Kisan voitti Ayrton Senna McLaren-Hondalla. Alain Prost oli Ferrarilla toinen ja Nelson Piquet Benetton-Fordilla kolmas.

Phoenixin kisaviikonloppuun osallistui yhteensä 34 kuljettajaa ja autoa, joista kahdeksan piti osallistua perjantai aamuna klo 08-09 esikarsintaan. Siitä selvisi neljä parasta mukaan aika-ajoon, missä sitten neljä hitainta karsiutui pois aika-ajossa. 26 autoa starttasi kilpailuun ja niistä peräti 14 keskeytti kilpailun, kuka mistäkin syystä.

Kuvaaja/photo: Antti Puskala

THE STORY BEHIND THE PHOTO, PART 2

F1 season 1991 started in Phoenix Arizona in the USA 10th of March. It was third time when the F1 GP was held in Phoenix on street circuit, which was far from good. There were no fast corners and between the 90-degree street corners, the stretches were mostly short.

In this photo JJ Lehti, alias Jyrki Järvilehto, is watching the monitors after the qualifying together with me. Between us one can see dark hair Maurizio Arrivabene, who at that time was looking after Phipip Morris’ sponsorship layouts. Today Arrivabene is team principal at the Ferrari F1 team. It was JJ’s first race weekend with his new team. JJ’s face shows some happiness, after he qualified 10th with his Dallara-Judd car. With very sticky Pirelli qualifying tires the qualifying was almost every time the better part of the race weekend. The race itself with Dallara BMS-191, with 3,5 lit V10 Judd engine, did not go well, as the clutch broke down just after 12 racing laps.

Mika Häkkinen was 13th in the qualifying with his Lotus-Juddd-car. In the race he had to retire after 59 laps due to the engine problem. That race was Häkkinen’s very first in F1.

The race was won by Ayrton Senna with McLaren-Honda. Alain Prost was second with Ferrari and Nelson Piquet third with Benetton-Ford.

There were 34 cars and drivers who took part that race weekend. Eight out of them had to go through pre-qualifying with best four to go ahead. Then in the qualifying, among the 30 drivers, four slowest ones were dropped and only 26 cars started the race. Out of the 26 cars 14 retired from the race for different reasons.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 1

Elettiin lämmintä kesäkuun aikaa, Montrealissa, Kanadassa. Tarkka päivämäärä oli 14.6.1992 ja Kanadan GP oli juuri päättynyt Gerhard Bergerin voittoon McLaren-Hondalla. Michael Schumacher ajoi Benetton-Fordilla toiseksi ja Jean Alesi Ferrarilla kolmanneksi.

10 lähtöruudusta kilpailuun Lotus-Fordilla startannut Mika Häkkinen joutui keskeyttämään kisansa kierroksella 35, vaihdelaatikon hajoamiseen, ja päästyään takaisin varikolle, antoi tapahtumaselityksen tallipäällikölleen, Peter Collinsille (kuvassa oik.). Tallikaverin, Johnny Herbertin, matka oli päättynyt kierrosta aikaisemmin kytkimen hajoamiseen.

Ennen Kanadan osakilpailua Häkkinen oli ajanut viidessä edellisessä kisassa, joista tuloksellisesti paras oli Meksikon kisa, missä hän sijoittui kuudenneksi.  Kanadan kisassa JJ Lehto, alias Jyrki Järvilehto, ajoi yhdeksänneksi Dallara-Ferrarilla. Kyseisessä Kanadan kisassa oli mukana 26 kilpailijaa, joista peräti 13 keskeytti, kuka mistäkin syystä.

 THE STORY BEHIND THE PHOTO, PART 1

It was warm summertime in Montreal, Canada. To be exact it was 14th of June 1992 and the Canadian Grand Prix had just ended with Gerhard Berger being the winner with McLaren-Honda. Michael Schumacher was second with Benetton-Ford and Jean Alesi third with Ferrari.

 From 10th on the grid, Lotus-Ford’s Mika Häkkinen, had to retire on lap 35 due to a gearbox problem. After he got back to the paddock, he gave his story of the race to his team principal, Peter Collins. Mika’s team mate, Johnny Herbert, had to retire lap earlier with broken glutch.

 Before the Canadian Grand Prix, Häkkinen had raced in six GPs and the best result came from Mexico, where he was sixth. In Canada JJ Lehto, alias, Jyrki Järvilehto, was ninth with Dallara-Ferrari. There were 26 drivers in the race and 13 among them had to retire for different reasons.

VUODEN PARHAAT

On taas se aika vuodesta kun eri tekijät asettavat F1 kuljettajat kauden 2017 näyttöjen perusteella paremmuusjärjestyksiin. Itse en välitä laittaa heitä järjestykseen, koska sarjan sääntöjen mukaan sen tekee FIA ajettujen kilpailujen ja niiden tulosten perusteella. Sen mukaan 10 parasta olivat: Hamilton Vettel Bottas Räikkönen Ricciardo Verstappen Perez Ocon Sainz ja Massa.

Tämän järjestyksen lisäksi paljon huomiota osakseen saa eurooppalaisen moottoriurheilun ”raamattu”, englantilainen AUTOSPORT, jonka toimittaja, Ben Anderson, laittoi kuskit mielestään parempaan top 10 järjestykseen. Hänen listansa oli seuraava: Hamilton Verstappen Alonso Vettel Ricciardo Bottas Hulkenberg Sainz Ocon ja Perez. Kuten näkyy Räikkönen ei Andesonin listalle mahtunut. Mikä lie ollut brittikynäilijän ajatus siitä, että Hulkenberg, Sainz, Ocon ja Perez olivat kaikki Räikköstä parempia. Mitä ilmeisimmin Anderson katsoo listaa tehdessään enemmän tulevaisuuteen kuin menneen kauden tuloksia. Tai sitten Räikkösen händärinä on se, että Ferrari ei antanut hänen voittaa Monacon eikä Unkarin kisaa, vaikka se olisi ollut vauhtiin nähden oikein. Ja mistä sen tietää vaikka Singaporekin olisi tarjonnut Räikköselle voiton, ilman Vettelin älytöntä kiilaamista lähdön jälkeen?

Sitten on vielä paljon arvostettu tallipäälliköiden yhteinen lista, jonka AUTOSPORT, vuosittain kerää ja julkaisee. Nyt sen listan 10 parasta olivat: Hamilton Verstappen Vettel Ricciardo Ocon Alonso Räikkönen Sainz Hulkenberg ja Bottas. Tässä silmään iskee tämän joukon asiantuntemus, kun herrat Alonso, Ocon, Räikkönen, Sainz ja Hulkenberg olivat kaikki Bottaksen edellä? Mitä helvettiä!? Bottas voitti kolme kilpailua, otti neljä paalupaikkaa ja sijoittui virallisella listalla (FIA) kolmanneksi! Eikä kausi ollut hänelle läheskään mikään täysosuma. Nyt joku sanoo, että tallipäälliköt ottivat myös sen huomioon, minkälaisella autolla kukakin kauden aikana ajoi. Siksi Ocon on heidän listallaan viides, mutta samanlaisella autolla ajanut Sergio Perez, joka keräsi enemmän pisteitä, ei mahtunut top10-listalle lainkaan?! Ja kuten olette huomanneet niin Alonso mahtui kummallekin listalle korkealle, paitsi viralliselle, vaikkei juuri häikäissyt kauden aikana.

Ham ja Bot 7.7.2017   Näistä syistä johtuen en itse laita miehiä paremmuusjärjestykseen, mutta annan plussia hyville ja huonot jäävät kokonaan niitä ilman. Saman määrän plussia saaneet on pistetty aakkosjärjestykseen, ei paremmuuden mukaiseen. Hamilton ++++ Verstappen +++ Vettel +++ Bottas ++ Ricciardo ++ Alonso + Hulkenberg + Ocon + Perez + Räikkönen + Sainz + Näin se meni kausi 2017. Jos unohdamme kuljettajat ja heidän sankariteot, niin muutaman hyvän kilpailun saimme nähdä, mutta suuret autoihin kohdistuneet muutokset eivät parantaneet F1-showta millään lailla. Päinvastoin. Ohittaminen tuli parantuneen aerodynamiikan takia vaikeammaksi ja kauden aikana nähtiin vähemmän ohituksia kuin neljän edeltävän kauden aikana. Toki voimme keskustella hamaan tulevaisuuteen asti siitä, kuinka paljon ohituksia per kisa olisi hyvä määrä, mutta siihen miinaan ei kannata astua. Se keskustelu ei loppuisi ikinä.

 

SEASONS’ BESTS

It is the time of the year when different parties are making drivers’ top 10 lists according to the results of the season 2017. I don’t want to do that, as FIA, makes the official list. It was as follows: Hamilton, Vettel, Bottas, Räikkönen, Ricciardo, Verstappen, Perez, Ocon, Sainz and Massa. Besides this list, lots of attention gets the “unofficial” European motorsport bible, AUTOSPORT, which gave their a top 10 list, written by journo Ben Anderson from the magazine. This was their list: Hamilton, Verstappen, Alonso, Vettel, Ricciardo, Bottas, Hulkenberg, Sainz, Ocon and Perez. As anyone can see, Räikkönen was not good enough for AUTOSPORTS’ top 10. I don’t know what Mr Anderson was thinking of when he put Hulkenberg, Sainz, Ocon and Perez before Räikkönen? Maybe he was looking into future more than what happened in 2017. Or then it was Räikkönen’s handicap the fact that Ferrari did not allow him to win the Monaco and Hungarian GPs? It was Räikkönen who was easily the quickest man in those races. And what about Singapore, where Räikkönen took a rocket-start until it was Vettel who destroyed it all. That could have been his third  possible victory..

ricciardo

Daniel Ricciardo

Then we have the top 10 list of the team principals. Autosport collects the lists from each principals and published it. This year the list was as follows: Hamilton, Verstappen, Vettel, Ricciardo, Ocon, Alonso, Räikkönen, Sainz, Hulkenberg and Bottas. What the hell? Bottas won three races, got the pole four times (against the very best driver of present time), was third in the official (FIA) ranking and his season was far from perfect.  Now they are saying that the team principals took into consideration the cars the drivers were racing!? So what? So Ocon is fifth on their list, and a man with same car, Perez, who collected more points that Ocon, did not exist on the list at all. And as you have seen, Alonso was quite high on both lists, even though his season was not that spectacular.

Because of these reasons, I did not make the top 10 list at all, but I gave pluses according to their work during the season. Here is my list:

Hamilton ++++

Verstappen +++

Vettel +++

 Bottas ++

Ricciardo ++

Alonso +

Hulkenberg +

Ocon +

Perez +

Räikkönen +

Sainz +

(If drivers got the same amount of pluses, I put them in alphabetical order).

Kimi ja Vale 1

So it went during 2017 season. Drivers did their part in the 20 race marathon season and regardless of the improvements for the cars and tires, it was not any better show than before. Overtaking became worst thanks to the better aerodynamics. In fact it was worst than during the four previous seasons.   Well, how important overtaking then is? If you ask the fans, they would like to see more of it. But how much more? That is a question I will not try to answer here. That conversation would never end.