KIMI JA 21. VOITTO

Se otti oman aikansa, mutta kyllä se sieltä tuli. Nimittäin Kimi Räikkösen 21. GP voitto. Siihen oli kaikki mahdollisuudet jo viime kauden Monacon ja Unkarin kisoissa, mutta silloin Ferrari pelasi pelin täysin Kimin tallikaverin Sebastian Vettelin hyväksi. Niissä kisoissa Kimi Räikkönen oli kummankin viikonlopun nopein kuljettaja. Lähellä se voitto oli joitakin viikkoja sitten, syyskuun alussa, Monzassakin, missä Kimi ajoi Ferrarinsa paalupaikalle. Siellä huono rengastaktiikka antoi vain toisen sijan voiton asemasta. Kaiken kaikkiaan tuo kauan kaivattu voitto ikään kuin ”roikkui ilmassa” jo pitemmän aikaa. Tai en tiedä kuinka paljon tuo 21. voitto lopulta merkitsi Kimille itselleen, sillä se lienee lopulta vain yksi voitto muiden seassa. ”Onhan se mukavampaa olla maalissa ykkönen kuin kakkonen” totesi mies itsekin voittonsa jälkeen.

Se voitto teki Räikkösestä joka tapauksessa kaikkien aikojen eniten GP-voittoja ottaneen suomalaiskuljettajan. McLarenilla hän otti niitä yhdeksän, Lotuksella kaksi ja Ferrarilla, kahteen eri otteeseen, yhteensä 10. Oli hyvin mielenkiintoista huomata että Räikkösen ensimmäisen ja tämän viimeiseen voiton väliin mahtui kaikkiaan yli 15 vuotta. Ihan ennätys se ei ollut pituudessaan, sillä Ricardo Pateresen voittojen välillä aikaa oli kulunut tovin verran enemmän. En usko, että tuollaisilla ennätyksillä on Kimille sen suurempaa merkitystä. Parasta on kuitenkin se, että mies on 39 ikävuodestaan huolimatta edelleen F1 sarjan parhaita ja nopeimpia kuljettajia. Siinä on tavoitetta kerrassaan tämän päivän F1-kuljettajien ”nuorisoliigalle”, joista aika monet voisivat olla jopa Räikkösen poikia.

l-to-r-carlo-santi-ferrari-1(7)

Kimi Räikkösen olemus Austinin voiton jälkeen kertoi hyvästä olosta ja siitä, että hän pystyi näyttämään monille epäilijöille, että hän on edelleen yksi kovimmista. Kun kuuntelin pari vuotta sitten BBC radio 5 liven F1-lähetyksiä, niin kuinkahan monta kertaa se äänessä ollut porukka kritisoi Kimiä ”menneen talven lumina” ja Ferraria typeryydestä, että se ei ole valinnut ensin Alonson ja sittemmin Vettelin pariksi nuorta nousevaa kykyä vanhan ja hidastuvan Räikkösen tilalle. Silloin sille kritiikille tuntui olevan oikeutus, mutta ehkä sittenkin Ferrarilla tiedettiin paremmin. Syyskuussa Monzassa Kimille kerrottiin, että nyt Ferrari on valinnut ensi kaudeksi hänen paikalleen Sauberilla ajavan, Ferrarin nuorten kuljettajien akatemiaan kuuluvan, monacolaisen Charles Leclercin. No, mitä se merkitsi? Ainakin sitä, että Monzan aika-ajossa, Ferrarin ”kotikentällä”, Kimi ajoi autonsa paalupaikalle. Kisa ei mennyt, kuten jo kerroin, ihan yhtä hyvin, mutta kohtuullisen hyvin sekin. Ja nyt Texasin Austinissa Kimi Räikkönen näytti koko F1-maailmalle, että onko Ferrari sittenkin hätäillyt ensi kauden kuljettajavalinnassaan?

Mainokset

KIMI JA SAUBER-FERRARI

Miten se on selitettävissä, että maailmanmestaruuden ja 20 osakilpailua voittanut mies, joka kaiken lisäksi on noussut palkintopallille yhteensä 100 kertaa on valmis siirtymään talliin, jolla ei voiteta yhtään kilpailua ja todennäköisesti ei nousta edes palkintopallille kertaakaan ensi kauden aikana? Jos Sauber-tallin tarjoama rahallinen korvaus olisi päätä huimaava, sen ymmärtäisi helpommin, mutta kun se ei voi sitä olla. Eli mikä vetää Kimi Räikkösen Ferrari-pestin jälkeen yhä uudelleen lähtöruudukkoon ja kisailemiseen keskikastin tallin autolla? Vastauksia voi olla useampia, mutta veikkaan, että se suurin syy on uteliaisuus ja hillitön halu ajaa edelleen kilpaa muita vastaan. Mitä saavutuksiin tulee, niin niitä on jo nyt enemmän kuin ”laki vaatii”, eli se ei ole se juttu. Se on kilpaileminen toisia vastaan ja siihen Sauberin auto antaa ainakin tämän kauden perusteella mahdollisuuden. Charles Leclerc, tämän kauden Sauber-kuski, joka ottaa Kimin paikan Ferrarilla, on ajanut pisteille seitsemän kertaa ja ollut parhaimmillaan seitsemäs (Venäjän GP syyskuun lopulla).  Eli voidaan odottaa jotakin samanlaista tai mistä sen tietää vaikka Sauber onnistuisi rakentamaan niin hyvän auton, että Räikkönen tekisi tavallaan ”Lotukset” uudemman kerran. Ihan sellaiseen menestyssaumaan en näillä istumilla jaksa uskoa, mutta on aivan varmaa, että joinkin asteen yllätyksiä on varmuudella odotettavissa.

george-russell-williams-1

George Russell

Edellisessä blogissani arvuuttelin Williamsin kuljettajavalintoja ja nyt tiedämme sen, että toisella autolla ajaa useamman vuoden sopimuksella lahjakas britti George Russell, 20. Erinomainen päätös sillä sen pohjana oli kuljettajan taidot ja nopeus eikä pelkästään sponsoripaketin lihavuus. Jospa Claire Williams yhdessä Paddy Lowen ja isäpapan kanssa päätyisivät vielä Esteban Oconin valintaan, silloin ainakin kuljettajapari olisi taidollisesti kunnossa. En halua aliarvioida Sergei Sirotkinia kuljettajana, mutta jokainen ymmärtää, että mies sai paikan täksi kaudeksi suurelta osin mukanaan tuomien rahojen takia.

HAMILTON VIE JA MUUT VIKISEVÄT

Belgian kisan jälkeen, mikä voitti Sebastian Vettel Ferrarilla, loput neljä kisaa sen jälkeen ovat menneet Lewis Hamiltonin komennuksessa. Britti johtaa kuljettajien sarjaa nyt 67 pisteen erolla Vetteliin, hänen pahimpaan haastajaansa, ja mestaruus on käytännössä Hamiltonin taskussa. Hamilton ja Mercedes-talli ovat tehneet erinomaista työtä, jopa siinä määrin, että kilpailuista on kadonnut voittojen suhteen kaikki jännityskin. Kun muutenkin eri kisoissa yleensä kärkikuusikkoon yltävät vain Mercedeksen, Ferrarin ja Red Bullin kuljettajat, niin yllätyksellisyys, joka on kaiken urheilun suola, on kadonnut samaan syssyyn. Saa nähdä mitä kauden neljä kisaa meille tarjoavat. Antaako Mercedes nyt vihdoinkin Valtteri Bottaksen voittaa, jos siihen muuten ovat edellytykset olemassa? Tai tekeekö Ferrari kaikkensa, että Kimi Räikkösen viimeiset kisat Ferrarin miehenä saisivat sille kuuluvan ”koristuksensa”? Pelkään vain pahoin, että Ferrarilla eivät eväät riitä Mercedeksen lyömiseen, joten lähinnä voimme jännittää Bottaksen puolesta, jotta saisimme vielä tällä kaudella kuunnella Maamme-laulua palkintojenjaon yhteydessä.

Ensikauden kuljettajien paikat ovat muutamaa lukuun ottamatta jo jaettu. Aikamoisia yllätyksiä loppukesä loppujen lopuksi tarjosi. Daniel Ricciardon siirtyminen Red Bullilta Renaultille oli yllätys. Sitäkin suurempi oli Kimi Räikkösen jatkaminen F1-uraansa Sauberilla vielä kahden kauden ajan. Se, että Ferrari ei tehnyt hänelle jatkosopimusta oli pieni yllätys, mutta tavallaan odotettu juttu. Monacolainen Charles Leclerc astuu Ferrarilla isoihin saappaisiin ja ”pojan” puolesta voi vain toivoa parasta.

Alonso 2

McLaren-Renault, Fernando Alonso

Suorituksellisesti montun pohjalla oleva McLaren-Renault luottaa ensi kaudella Carlos Sainziin ja Lando Norrisiin. Sainz on mielestäni ok, mutta entäpä Norris? Tarjolla olisi ollut kokeneempaakin ukkoa tarjolla (Ocon), mutta vanhan menestystallin nykyjohto uskoo nyt tehtyihin valintoihin. Toivotaan heille parasta. Toinen menneen kauden murheenkryyni, Williams, ei ole vielä kertonut ketkä heidän hitaita autoja ajavat ensi kaudella. Sergei Sirotkin ostanee paikan ”russodollareilla”, kuten teki tälläkin kaudella, mutta kenet hän saa kaverikseen, onkin sitten mielenkiintoinen juttu. Tyrkyllä on suurehko joukko kuljettajia, mutta superlisenssin omaavia vain kourallinen. En lähde arvuuttelemaan kuka sen toisen paikan ottaa, mutta mistä sen tietää vaikka Williamsit olisivat ensi kaudella kokonaan toisella tasolla ja näin ollen hyvä paikka kenelle tahansa.

f1-french-gp-2018-charles-leclerc-sauber

Charles Leclerc, Sauber-Ferrari

Räikkösen Sauberille siirtyminen on mielenkiintoinen juttu. Charles Leclerc on tällä kaudella kerinnyt osoittamaan, että pistesijoille ajaminen Sauberilla ei ole mikään ihmeellisyys, joten jos talli pystyy rakentamaan Räikkösen käyttöön auton, joka ”istuu” hänen käteensä hyvin, tiedä mihin hän ensi kaudella pystyy. Luvassa voi hyvinkin olla pieniä yllätyksiä. Kimi saa rinnalleen italialaisen Antonio Giovinazzin, joka on toivottavasti kasvanut positiivista korkoa viime kauden Kiinan kisan kokeilun jälkeen. Mies lienee lahjakas, mutta kun F1-kuljettajan lahjakkuuteen liittyy monia sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä raa’an nopeuden kanssa. Toivotaan, että miehen pää kestää, niin silloin homma voi toimia hyvinkin.

Lawrence Stroll kyllästyi katselemaan poikansa Lance Strollin kurvailuja kilpailukyvyttömällä Williamsilla, joten mies meni ja osti kumppaniensa kanssa konkurssikypsän Force Indian. Nyt Poika voi saada paremman menopelin ensi kaudeksi alleen. Tai mistä sen tietää mitä keskikastin tallien välisessä kisailussa ensi kaudella tapahtuu. En millään jaksa uskoa, että McLaren ja Williams jatkavat kyntämistään sarjan hännillä. Niin paljon kummassakin tallissa löytyy osaamista. Ehkä on parempi jättää kaikki arvuuttelut myöhemmin tehtäviksi, sillä katsotaan nyt rauhassa tämä kausi ensin loppuun.

SURULLISTA

On aikoihin eletty kun meikäläinen kirjoittaa ajatuksiaan viikonloppuna ajetun F1 GP:n jälkeen, missä kaksi suomalaista nousi palkintopallille ja tarinan otsikoksi valitsen sanan ”surullista”. Näin on maailma ja erityisesti F1-maailma muuttunut viime vuosina. Kun aikanaan, tarkemmin syksyllä 1989 JJ Lehto, alias Jyrki Järvilehto, ajoi Jerezissä, Euroopan GP:ssä Onyx-Fordilla, 17. lähtöruutuun, veikkasimme ystävien kanssa, että ”nyt on kaikki mahikset ajaa pistesijoille”! Silloin olimme erittäin innostuneita, koska mahdollisuudet näyttivät hyviltä. No, se kisa päättyi JJ:ltä keskeytykseen  20. ajetun kierroksen jälkeen 12. sijalta.

Nyt, Saksassa, Hockenheimin radalla Valtteri Bottas ajoi toiseksi ja Kimi Räikkönen kolmanneksi ja olin vähän surullinen. En tulosten takia vaan siksi, että kisan kuluessa tuli selväksi, että molemmat suomalaiset kuljettajat ovat talleissaan kakkoskuskin asemassa, eli tekevät töitä sen eteen, että ykköskuskit pärjäävät mahdollisimman hyvin. Eli toisin sanoen, jos ykköskuskit ovat kisassa mukana ja kakkoskuskit heidän edellään niin, että välissä ei ole vastustajia, niin aina enemmin tai myöhemmin tulee kehotus päästää ykköskuljettajat ohi parempien pisteiden kimppuun. Näin se on nyt ja siksi olen surullinen.

Kilpailun voittaja, Lewis Hamilton ajoi hienon kilpailun ja voitti vaikka starttasi kisaan 14. lähtöruudusta aika-ajon hydrauliikkaongelmien takia. Voitosta hän saa toki kiittää Ferrarin Sebastian Vetteliä joka 16 kierrosta ennen ruutulipun heilahdusta ajoi johtopaikalta radalta ulos sateen kastelemalta radalta. Myös Hamilton törmäsi ongelmiin kun radioyhteys varikon ja hänen välillä meni kilpaa huutamiseksi. Hamilton ei tiennyt pitikö mennä varikolle vai ei ja se johti siihen että hän oli menossa jo varikolle, kun sitten päättikin palata radalle ja jatkaa ajamista. Näin tehdessään hän ylitti rajat joita ei sääntöjen mukaan saisi ylittää. Lähes kaikki odottivat siitä britille vähintään viiden sekunnin aikasakkoa. No, aikasakkoa ei tullut vaan pelkkä nuhtelu. Vähän naurettavaa. Varsinkin kun on olemassa ennakkotapauksia joissa on lätkäisty aikasakkoja ja lähtöruuturangaistuksia vastaavista rikkeistä. Tällainen tuomarityöskentely tekee minut…surulliseksi.

Kisan jälkeen Hamilton lausui tunteneensa ”Jeesuksen läsnäolon ja sen olleen vastaus hänen rukouksiinsa”. Lisäksi Hamilton kehui kilpailua ja ajamista siinä yhdeksi hänen parhaistaan, ikinä. Well, well, olisiko lausunto ollut samanlainen jos Vettel ei olisi liukastunut rengasvalliin, vaan ajanut Ferrarillaan kilpailun voittajaksi? Hamilton ei ole ainoa joka on julkisesti sanonut korkeimpien voimien auttaneen häntä ajamisessaan. Edellinen jonka minä hyvin muistan oli Ayrton Senna. Eiköhän kummankin kuljettajan kohdalla ole ollut kysymyksessä vain äärimmäisen kehittynyt kilpa-auton ajamiseen liittyvä taito. Silloin kun joku alkaa luottamaan näinkin vaarallisessa työssä korkeampiin voimiin, se tekee minut…surulliseksi.

f1-german-gp-2018-race-winner-lewis-hamilton-mercedes-amg-f1-celebrates-on-the-podium
Hamilton ja Jeesus

Se, että Hamilton nousu voittajaksi, vaikka aloitti kilpailun 14. lähtöruudusta osoitti vain sen, että sarjassa on kaksi tallia, Mercedes ja Ferrari, jotka voivat lähes kaikissa kisoissa nousta palkintopallitaisteluun, vaikka aloittaisivat kilpailut kaikkien muiden takaa. Niin ylivoimaisia ne ovat kaikkiin muihin verrattuna. No, Red Bull voi jonkin verran tätä väittämää perustellusti arvostella, mutta näin se pitkälti on. Monaco lienee ainoa rata missä kaikkien muiden takaa starttaamalla jopa Ferrari ja Mercedes ovat vaikeuksissa. Mutta se onkin Monaco…rata jolla ei voi ohittaa. Tämäkin kahden tallin ylivoima tekee minut surulliseksi.

S Marchionne 2018

Sergio Marchionne

Todellista surua tunsin myös kun kuulin Ferrarin ja FIAT:in johtajan, Sergio Marchionnen, 66, sairastuneen äkillisesti niin vaikeasti, että hänen piti välittömästi lopettaa työnteko. Ikävä muistutus taas kerran siitä, että mikään ei jatku ikuisesti, vaikka niin herkästi me kaikki tunnumme niin ajattelevan. Surullinen juttu.

ILON PILAAJA

Sebastian Vettelin napatessa Saksan GP-kisan paalupaikan, tavallaan Valtteri Bottaksen ja Kimi Räikkösen ”nenän edestä”, voidaan kai sanoa, että hän oli meidän suomalaisten ilon pilaaja. No, saksalainen teki Ferrarillaan loistavaa työtä ja puristi itsensä väkisin ykköseksi, lyöden Bottaksen 0,204 ja Räikkösen 0,335 sekunnilla. Peli oli selvä ja hatunnoston arvoinen. Vettelillä on ennen huomista Saksan kisaa 8 pisteen johto Lewis Hamiltoniin verrattuna ja nyt tilanne näyttää hänen kannaltaan hyvältä. Hyvältä sikäli, että Hamiltonin aika-ajo mureni auton tekniseen vikaan heti Q1:sen jälkeen. Britti joutunee aloittamaan kisan 15. lähtöruudusta ja se tekee ainakin voitosta ajamisen vaikeaksi. Englannissa Hamilton nousi alkuvaikeuksien (putosi Kimin kanssa kolaroituaan P20 sijalle) jälkeen lopulta peräti toiseksi. Jotakin samanlaista häneltä voi odottaa nytkin. Ainakin kärjen tuntumaan hän varmuudella yltää.

Kuljettajakaruselli pyörii nyt todella vinhasti ja F1 media heittää uusia kuljettajapareja lähes päivittäin. Mercedeksen vahvistaessa ennen tätä viikonloppua molempien kuljettajiensa jatkosopimukset, voidaan sanoa, että ainoa varma pari joka jatkaa ensi kaudellakin on Hamilton-Bottas. Lähes varmaa on myös parin Max Verstappen-Daniel Ricciardo jatkaminen Red Bullilla. Kunhan australialainen piirtää puumerkkinsä sopimukseen, asia on valmis. Kimi Räikkösen ympärillä kuhisee normaaliin tyyliin, tähän aikaan vuodesta, todistelu siitä, että joku vie hänen paikkansa Ferrarilla. Vahvimmin ehdolla on Ferrarin oman akatemian kasvatti, monacolainen Charles Leclerc. Hän on esittänyt erittäin hyviä otteita Sauberilla ja on tiettävästi Ferrari-päällikkö Sergio Marchionnen mieleinen mies Räikkösen korvaajaksi. Nyt on kuitenkin niin, että Marchionne sairastaa juuri tällä hetkellä jotakin sairautta sen verran vakavasti, että hän siirtynee päätöksen tekijän paikalta pois vielä tämän kesän aikana. Ferrarilla on menossa uuden päällikön haku ja vaikka prosessi voi olla hidas ja pitkäkin, niin Marchionnen on itsensä takia siirryttävä Italiasta tihkuneiden tietojen mukaan melko nopeastikin takavasemmalle hoitamaan ja hoidattamaan itseään. Sillä voi olla suurikin vaikutus Ferrarin kuljettajan valintaan.

Mitä Saksan kilpailulta voi odottaa? Uskon, että jotakin hyvää ja tämä käsitykseni perustuu siihen, että renkaat kuluvat kiitettävän nopeasti huonoon kuntoon. Se asettaa tallien taktiset suunnittelijat kovan haasteen eteen. Kaikki kärkimiehet yrittävät selvitä kisan, jos sää sen vain sallii, yhdellä stopilla ja sen myötä jotkut saattavat törmätä vaikeuksiin. Ja jo pelkästään se, että Hamilton starttaa 15. ruudusta ja Red Bullin Daniel Ricciardo kaikkien takaa, konehuoneen muutosten takia, takaavat hyvää viihdettä lähes läpi koko kisan. Ja parasta olisi luonnollisesti se, että niin Valtteri kuin Kimikin seisoisivat palkintokorokkeella kisan päätyttyä.

TOTO WOLFF, PYSY ASIASSA

Kun on neljä kautta peräjälkeen saanut riehua kukkona tunkiolla, niin vastoinkäymisten nieleminen onkin hankalampi juttu. Ja mikä se helpompaa kuin muiden syyttely, kun omat hommat ei sujukaan niin kuin ennen. Kimi Räikkösen osuminen Ferrarillaan Lewis Hamiltonin Mercedekseen kisan ensimmäisellä kierroksella, johti Hamiltonin pyörähdykseen ja putoamiseen koko joukon hännille. Tilanne oli aivan normaali kisatilanne, missä kovassa vauhdissa, kapeahkolla tiellä, tilaa oli vain rajallisesti ja niinpä autot osuivat kevyesti toisiinsa. Molemmat pystyivät jatkamaan kisaamista sillä erolla, että Räikkönen pysyi kärkiporukassa, mutta Hamilton ei.

Kisan jälkeen Mercedeksen tallipäällikkö, Toto Wolff, jota suuresti arvostan reiluna ja mukavana miehenä, loihti sanomaan, että ”vähän se Kimin osuma vaikutti tahalliselta” tai sinne päin. Joopa joo! On aikoihin eletty kun menestykseen tottunut talli, ja tässä tapauksessa sen päällikkö, menee murjaisemaan jotakin tuollaista. Se on vähän kun kusisi omaan pesään. F1-sarjalla on ihan tarpeeksi huolia ja murheita edessäpäin ilman, että yksi sen suurista (Mercedes) kaataa kuraa omaehtoisesti sarjan päälle. Sarja on muutenkin tällä hetkellä vain kahden tallin välistä kisaamista paremmuudesta. Kaikki muut, jopa silloin tällöin väläyttävä Red Bull Racing, ovat vain sivuroolissa kaikkien muiden tallien kanssa. Nyt ei kannattaisi solvata omaa sarjaa ja antaa siitä sellaista kuvaa, että voittoon yltääkseen kannattaa aina silloin tällöin ajaa vaikka tahallaan vastustajan päälle. Sitä nimittäin Kimi Räikkönen ei todellakaan Silverstonessa tehnyt. Eikä liioin Sebastian Vettel Ranskan osakilpailussa.

Onneksi nyt on kaksi viikkoa aikaa rauhoittua ennen seuraavaa kisaa, joka ajetaan Hockenheimin radalla Saksassa. Väliviikonloppu on pyhitetty jalkapallon MM-kisoille ja sen loppuottelulle. Toivotaan, että Herr Wolff on sinä aikana huomannut mitä tuli kiivastuksissa sanottua. Joka tapauksessa Britannian F1 osakilpailu oli erittäin viihdyttävä ja loppua kohden jännittävä. Toivottavasti saamme jatkossa lisää tällaisia kilpailuja.

 

HAMILTON, VETTEL JA BOTTAS

Britannian GP:n perjantaipäivän nopeimmat miehet Silverstonen radalla olivat Lewis Hamilton, Sebastian Vettel ja Valtteri Bottas. Heidän takana seuraavat kuskit olivat Kimi Räikkönen ja Daniel Ricciardo. Ei mitään yllättävää niissäkään nimissä. Sen sijaan kuudenneksi nopein, toisessa harjoituksessa oli McLarenin Fernando Alonso. Se oli yllätys, lähinnä sijoituksen osalta. Ero kärkeen oli kuitenkin massiivinen 1,7 sekuntia.

Viikon F1-tarina oli kuitenkin McLaren-pomon, Eric Boullierin, ero McLarenin kisatoiminnan johdosta. Välittömästi. Zak Brown (ja osakkeenomistajat ?) valitsivat tilalle, urheilutoiminnan johtajan tittelillä amerikkalaistuneen brasilialaisen Gil de Ferranin, 50. Kausina 1993-1994 hän ajoi F3000-sarjaa Paul Stewartin tallissa. Sen lähemmäksi hän ei kuljettajana päässyt F1-sarjaa. Sen sijaan ura aukeni ja myöhemmin loisti rapakon takana IndyCar-sarjassa. Timanttina Indy500-kisan voitto 2003, jonka jälkeen hän ripusti ajohanskat naulaan. Onko hän oikea ja paras mies nostamaan McLarenin nykyisesti suosta? Totta kai miehelle on annettava aikaa, jotta voi näyttää minkälainen johtaja hän on, mutta vähän pikapäätös miehen kiinnittämisestä kertoo enemmän McLarenin pahasta kriisistä kuin harkitusta päätöksenteosta.  Päällikkö-Brown toki totesi Silverstonen kisaviikonlopun aattona, että McLarenin matka takaisin huipulle ”vie useampia vuosia”. Siltä osin vanhassa suuruudessa ja sen nykyisessä johtajassa on realismia. Toivotaan parasta.

Pomo Gil de Ferran 2018
McLaren päällikkö, Gil de Ferran

Muutama kuski onnistui rikkomaan autonsa Silverstonen radan kaiteisiin. Nimet Romain Grosjean ja Max Verstappen tuskin yllättävät ketään. FP1:ssä miehet pysyivät vielä radalla, ja olivat 7. ja 8. nopeimmat, mutta toinen treeni meni sitten huonommin. No, huominen voi kaiken muuttaa ja olen varma, että molemmat mahtuvat helposti 10 sakkiin aika-ajossa ja Verstappen voi nousta taistelemaan ihan kärkiruuduista.

Sääennuste lupaa Silverstoneen lämmintä keliä, mikä ei todellakaan ole aina ollut tilanne. Tuskin missään muualla, ehkä poissuljettuna Spa-Francorchamps, on jouduttu vuosien aikana ajamaan niin usein sateessa kuin on tapahtunut Silverstonessa. Siksi säästä, hyvästä sellaisesta on Silverstonen kohdalla luvallista puhua. Toisaalta ei lämmin sää aina tarkoita poutakeliä.