TAISTELUPARIT

Viikon verran voivat tulevan F1-kauden kuljettajaparit hymyillä iloisesti ja itseluottamusta täynnä, kun heitä kuvataan uusien autojen vierellä. Kunhan ensimmäiset testipäivät on saatu ajettua, hymyt muuttuvat väkinäisemmiksi ja kauden avauksen jälkeen, vain toinen kuljettajista jatkaa hymyilemistä entiseen malliin. Toisen osalle jää pohtiminen ja arvuuttelu siitä, miksi homma ei oikein luistakaan niin kuin kukin heistä oli ennakkoon odottanut.

Mercedes AMG F1 team

Lewis Hamilton 44 ja Valtteri Bottas 77.

Bottas aloitti ensimmäisen Mercedes-kautensa vahvasti, mutta kesätauon jälkeen vauhti hyytyi, kunnes kauden lopulla, kolmessa viimeisessä kisassa, vauhti jälleen löytyi. Nyt vastaavaan notkahdukseen ei ole Valtterilla varaa, mikäli mielii jatkaa tallissa, missä maailmanmestaruuden tavoitteleminen on mahdollista. Hamiltonilla on kaikki eväät taistella jälleen maailmanmestaruudesta ja Bottaksen ykköstehtävä on tehdä siitä marssista mahdollisimman vaikea.

Scuderia Ferrari

Sebastian Vettel 5 ja Kimi Räikkönen 7.

Vettel on tallin ykköskuljettaja, se on päivänselvä asia. Räikkönen tietää paikkansa tallissa, mutta ei ole mikään ”tuulihattu”, vaikka vuorossa onkin jo miehen 16. F1-kausi. Vaikka toivon Kimille menestystä, olisi se melkoinen paukku, jos hän lyö Vettelin alkavalla kaudella. Se voi onnistua muutamaan kertaan, mutta säänöllisesti…siihen en usko.

Räikkönen ja Vettel 22.8. – kopio
Kimi Räikkönen ja Sebastian Vettel

Red Bull Racing Tag Heuer (Renault)

Max Verstappen 33 ja Daniel Ricciardo 3.

Lukuisista keskeyttämisistä huolimatta, Verstappen teki 2017 selväksi, että hän on tallin kuljettajaparista nyt niskan päällä. Ja aika vahvasti myös. Jatkossa karttunut kokemus näkyy entistä parempina suorituksina. Ricciardon tehtävänä on Verstappenin momentumin katkaiseminen ja samalla tasolla kilpaileminen. Muuten kestohymyilevä australialainen tulee huomaamaan, että hänen kiinnostavuutensa Mercedeksen ja Ferrarin pomojen silmissä tulee hiipumaan.

Force India Mercedes

Sergio Perez 11 ja Esteban Ocon 31.

Heti ensimmäisellä kaudellaan Ocon antoi miehen vastuksen Perezille, joka on erittäin arvostettu kilpailija, toki jo suuret mahdollisuudet menettäneenä. Oconin muutamista huippuesityksistä huolimatta Perez oli parempi sekä aika-ajoissa, että kisoissa. Jos ranskalainen lahjakkuus haluaa urallaan eteenpäin, nyt hänen on lyötävä Perez. Jos kisaaminen jatkuu tälläkin kaudella samalla tasolla meksikolaisen kanssa, silloin on vaara, että huipputallit katselevat joidenkin toisten huippulahjakkuuksien perään.

Williams Mercedes

Lance Stroll 18 ja Sergei Sirotkin 35.

Riippuen siitä kumpi näistä miehistä on parempi, hän onnistuu vähän pudottamaan “maksukuljettajan”-viittaa harteiltaan. Ei silti, että se titteli olisi jotenkin halveeraava, aloittihan Niki Laudakin uransa ostamalla ensimmäisen Formula-paikkansa itselleen pankkilainalla.

Stroll ja Sirotkin 2018
Lance Stroll ja Sergei Sirotkin

Renault

Nico Hulkenberg 27 ja Carlos Sainz 55.

Tällä parilla on edessään todellinen ”tulos tai ulos”-kausi. Se kumpi jää jalkoihin, vaikka vain pienellä marginaalilla, voi unohtaa jatkossa kaikki haaveilut paikasta paremmassa tallissa. Hulkin etuna on kokemus, mutta kuten olemme Verstappen kohdalla nähneet, sekin on usein yliarvostettu ominaisuus.

Toro Rosso Honda

Pierre Gasly 10 ja Brendon Hartley 28.

On mahdollista että nämä veijarit taistelevat 2019 vapautuvasta Red Bullin emotallin vapautuvasta (Ricciardo ?) paikasta yhdessä Sainzin kanssa. On vaikea kuvitella, että näistä kumpikaan löisi Sainzin siinä kisassa. Toisaalta uskon Gaslyn pieneen etulyöntiasemaan Hetleyn nähden, lähinnä hänen kiistattoman lahjakkuutensa ansiosta. We will see.

Haas Ferrari

Romain Grosjean 8 ja Kevin Magnussen 20.

Kummankin kohdalla on pakko todeta, että mahdollisuudet huipputallien paikkoihin ovat jo menneet ohi suun. Molemmat ovat saaneet mahdollisuutensa, eivätkä ole käyttäneet niitä niin kuin olisi voinut odottaa. Hyvänä päivänä Grosjean voi edelleen yllättää, niin muut kuin itsensäkin.

McLaren Renault

Fernando Alonso 14 ja Stoffel Varndoorne 2.

Pienemmissä luokissa loistanut belgialainen törmäsi F1-todellisuuteen, jouduttuaan Alonson pariksi debyyttikaudellaan. Nyt lisäpaineita hänelle antaa myös tallin varakuski, niin ikään huippulahjakkuudeksi arvioitu, Lando Norris. Nyt on Stoffelin pakko pistää Alonso koville, muuten hänestä tulee jälleen yksi huippulahjakkuus, jonka siivet katkesivat jo nousukiidossa.

Sauber Ferrari

Marcus Ericsson 9 ja Charles Leclerc 16.

Jos monacolainen Leclerc haluaa ylläpitää imagoa, että hän on “poikkeuksellinen” lahjakkuus, niin hänen on pyyhittävä pöytää Ericsonilla. Wehrlein, joka oli myös korkealle arvostettu, ei siinä aivan onnistunut, vaikka vähän parempi olikin. Jos Leclerc onnistuu hyvin, silloin Maranellossa aletaan rakentaa miehelle istuinta Ferraria-varten…jos ei käytännössä niin ainakin henkisesti.

Mainokset

49 PÄIVÄÄ H-HETKEEN

Otsikon mukaan, nyt on vain 49 päivää siihen hetkeen, kun kauden avauskilpailun perjantain ensimmäinen vapaa harjoitus pärähtää käyntiin. Ja mikä vielä parempi, niin Barcelonan talvitestit alkavat jo 24.2. eli vain 23 päivän kuluttua. Aika nopeasti tuo off-sesonki sitten, jälleen kerran, meni.

Kaikenlaisia asioita on talven aikana puhuttu ja tehty. Selvimmät muutokset nähdään autoissa, kun moottorinkatteen päältä häviävät hain eväät ja heti niiden takaa vapisevat t-siivet. Iso muutos on HALO-turvakaaren ilmestyminen osittain ohjaamon päälle. Sitä on monen toimesta kritisoitu ”tyhmän” näköisenä, mutta kyllä sen puolestapuhujiakin on ollut useita, mm. Mika Häkkinen ja Sebastian Vettel. Ei kai turvallisuuteen satsaaminen ole tyhmää, kunhan F1-autoista ei yritetä tehdä tankkeja?

Viikonlopun formaatti säilyy entisellään. Perjantaina kaksi 90 minuutin harjoitusta, lauantaina 60 min harjoitus ja aika-ajo ja sitten sunnuntaina kilpailu. Alkamisaikoihin on tullut pientä säätämistä ja ainakin Euroopassa ajettavat kilpailut alkavat tällä kaudella 15.10 eikä 14.00 kuten aikaisemmin. Tällä muutoksella Liberty Media haluaa ojentaa kätensä televisioyhtiöiden suuntaan, jotka pitävät muutosta mainostajien saamisen kannalta erittäin arvokkaana. Kisojen alkamisajankohta heijastelee sitten myös muihin viikonlopun ajojaksojen aikoihin. Kokonaisuutena pikku juttu. Hieman lämpötila-datat eri radoilla menevät uusharkintaan, mutta toivottavasti sekin vähän sekoittaa pakkaa.

Stroll ja Sirotkin 2018
Lance Stroll ja Sergei Sirotkin

Seuraavat viikot ovat sitten varsinaisia ”selitysviikkoja”, jolloin kaikki yhdessä ja jokainen erikseen arvioi omia ja muiden mahdollisuuksia alkavassa sarjassa. Hallitseva maailmanmestari, Lewis Hamilton on nimennyt kolme pahinta vastustajaansa, McLaren pomo, Zac Brown, uskoo mahtitallin paluuseen aivan kärjen tuntumaan, Mercedes puolestaan uskoo, että Ferrarin moottoreista saadaan jo 1000 heppaa irti ja keltanokka Sergei Sirotkin uskoo Williamsin olevan nyt ”aikaisempaa aggressiivisempi”. Jaa sitä mukaa kun ajopäivät lähestyvät jutut tulevat koko ajan värikkäämmiksi. Ensimmäinen paluu arkeen tapahtuu sitten 24.2. alkavissa neljän päivän testeissä. Silloin paskan jauhaminen loppuu ja kaikki näemme miten tallit ovat uudet autonsa rakentaneet.


Lewis Hamilton ja Valtteri Bottas

Testit ajetaan jo perinteiseen tapaan Katalonian moottoriradalla, Barcelonassa. Pieni yllätys voi talleja odottaa siinä mielessä, että kyseinen rata saa parhaillaan, kauttaaltaan, uutta päällystettä. Rengasvalmistaja Pirelli tiedostaa tilanteen, mutta ei voi tehdä asialle mitään, sillä uusia renkaita valmistetaan jo täyttä päätä. Toisaalta Pirelli kyllä tuntee kaikkien muiden ratojen pinnat hyvin, mutta on toki vähän outoa, että talven ainoa testirata on jotakin muuta kuin mihin tallit ovat tottuneet. Jospa se sekoittaisi vähän pakkaa, niin hyvähän se vain olisi. Ainakin minun mielestäni.

Kausi 2018 on ensimmäinen kokonaisuus kun entisen ”F1-tirehtöörin”, Bernie Ecclestonen, kädenjälkeä emme enää näe. Joidenkin mielestä suuri vahinko, mutta onneksi enemmistön mielestä hyvä asia. Mihin suuntaan F1-sarja kokonaisuudessaan liikkuu uuden omistajan, Liberty Median, ohjauksessa, selviää paremmin vasta myöhemmin. Sillä on edessä kasa ongelmia, joiden ratkominen ei tule olemaan helppoa. Aikaa tosin on ja uuden johdon itseluottamus on ainakin tätä kirjoitettaessa edelleen vahva. Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa.

SIROTKIN LÖI KUBICAN

Williams-tallin valittua Lance Strollin rinnalle venäläiskuljettaja Sergei Sirotkinin, 22, kaikki kuljettajapaikat kaudelle 2018 on nyt täytetty. Yllättävän pitkään Williamsilla kesti tuon päätöksen tekemiseksi ja Robert Kubican pudottamiseksi ainoastaan tallin vara- ja kehityskuljettajaksi. Kubican kannalta hyvä niinkin. Vielä voi tulla tilaisuus kisakuljettajaksi paluulle, vaikka ei sekään tule olemaan helppoa. Williamsin mukaan Sirotkinin valintaan vaikutti ensisijaisesti hänen parempi nopeutensa Kubicaan verrattuna. Asia voi olla niin, mutta kyllä kai silläkin oli jotakin merkitystä, että F1-kalenterissa on yksi kilpailu Venäjällä ja kun Daniil Kvyat lensi kilpakuskin hommista Ferrarin kehityskuljettajaksi, ei sarjassa olisi ollut lainkaan venäläistä kuljettajaa. Nyt on ja hyvä niin. Toivon Williamsin kannalta, että päätös oli oikea. Joka tapauksessa Williams lähtee uuteen kauteen vähiten kokemusta omaavalla kuljettajaparilla.

Samalla kun jäämme odottamaan kauden 2018-autojen julkistamisia ja helmikuussa alkavia testejä Barcelonassa, niin muutamat muutokset on jo lyöty lukkoon. Auton moottorinkatteen yllä nähtyjä ”hain eväitä” eikä sen perässä olleita T-siipiä nähdä enää tämän kauden autoissa. Jos niiden poistamiset tekevät autoista vaikeammin ajettavia, se on vain hyvä asia. Silloin kuljettajien rooli vähän kasvaa ja se on tervettä kehitystä, ainakin minun mielestä.

Moottorien (power train) lukumäärän pudottaminen neljästä kolmeen koko kaudeksi, jos haluaa välttää lähtöpaikkarangaistukset, on jo saanut jyrkän tuomion lähes kaikilta talleilta. Lisäluotettavuuden varmistaminen kun kuulemma maksaa taas maltaita. Maksaa, maksaa, mutta itse ovat tallit osittain syypäitä tähän tilanteeseen, mistä päätettiin jo muutama vuosi sitten. Sitä paitsi nyt moottorien asiakastallien moottorilasku kautta kohden on n 15 miljoonaa dollaria, jos on uskominen niitä lähteitä, jotka ovat näistä hinnoista julkisuuteen puhuneet. Alain Prost, joka toimii nykyisin Renaultin asiantuntija-apurina, kertoi että kun hän pyöritti omaa talliaan vielä 2000-luvun taitteessa, hänen piti maksaa moottoreista 25 miljoonaa dollaria kaudessa. Eli taloudellisesti kehitys kulkee järkevämpään suuntaan, jos moottorit vain kestävät. Mitä sitten jos joku asiakastalli joutuu turvautumaan neljänteen, viidenteen tai peräti kuudenteen moottoriin, niin saako talli ne samaan sovittuun kokonaishintaan? Tuskin saa, eli moottorit tulevat edelleen olemaan yksi suurimmista yksittäisistä kulukohdista tallien kokonaiskuluista.

Ja tähän lopuksi vielä ihmetys siitä, että niin vain lähtöpaikkarangaistusten sijaan eivät sääntönikkarihemmot onnistuneet keksimään yhtään parempaa rangaistuskeinoa. Eli tulevallakin kaudella tulemme näköjään paljon osakilpailuja joissa aika-ajon tulosten jälkeen alkaa lähtöruutujen uusjako, riippuen taas siitä kuinka monta osaa kenenkin POWER TRAINistä on sallitun määrän jälkeen vaihdettu.

 

SIROTKIN BEAT KUBICA

After Williams team chose Sergei Sirotkin as the team’s second driver, along the young Canadian Lance Stroll, 19, all the seats on F1 grid 2018 is now completed.  It took surprising long to make that decision and in the end the second strong candidate, Robert Kubica, was also chosen but only as a reserve and development driver.  From Kubica’s point of view, that is better than nothing. Williams team principal Claire Williams said that the speed, and only the better speed, was a strong reasoning for their decision. Ofcourse that can be so, but I have feeling that the fact that F1 calendar has one race in Russia and when Daniil Kvyat was sidelined from Toro Rosso, Sergei Sirotkin  was like heavens’ send gift for the promoter of the Russian Grand Prix in Shotsi. Well, now there is a Russian driver and all is fine. I hope from Williams sake that the decision was the right one.

Now we can wait the new cars to be shown to the whole world, so that the teams can hit the winter testing at the latter half of February in Barcelona. We will not see the “shark finns” of engine covers or T-wings any more, which is good. If it makes the driving harder and more difficult, that is fine with me. Then the skills of thee drivers will matter more.

The number of power trains (engines) will be only three (last season four), if you want to get rid of the grid penalties. Most of the teams have criticize the decision, even though they were all supporting the move few years back. To make the present engines more reliable is costly business, as so many parts will need upgrading. According to the news circulating around the engine prices, a team who buys the engines must pay around 15 million dollars for the engines. It is a lot but not the end of the world. Alain Prost, who was running his own F1 team in the end of the 90’s, said to French magazine, that he had to pay 25 million dollars for the engines then. So the price has come down, but what happens then when the three engines are not enough. If a team has to take fourth, fifth or even sixth engine to be used? How much will that cost?

To close this blog I have to say that how in the world it was so difficult not to get rid of the grid penalty system? That means in the coming season, especially after half way through the season, that many qualifying and grid positions will change after all the grid penalties have affected the real order. And that is something I don’t like at all.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 6

F1 kausi 2002 päättyi Japanin F1 Grand Prix-kisaan, Suzukassa. Kauden viimeisen kisan voitti Michael Schumacher Ferrarilla, lyöden toiseksi ajaneen tallikaverinsa, Rubens Barrichellon 0,5 sekunnilla. Kisan kolmas oli Kimi Räikkönen McLaren-Mercedeksellä. Kimi jäi kärjestä jo yli 23 sekuntia.

Voitettuaan kilpailun ja voitettuaan samalla kyseisen kauden maailmanmestaruuden, Schumacherin, viidennen, hän kiiruhti lehdistötilaisuuksien jälkeen varikolla sijainneeseen, Bridgestonen renkaanvaihtotelttaan, kiittelemään rengasyhtiön työntekijöitä. Kun porukka oli kätelty ja kiitelty, hän tuli teltasta ulos. Itse oli siinä ulkopuolella odottamassa häntä yhdessä valokuvaaja Antti Puskalan kanssa. Sanoin Antille, että ”pidä nyt kamera valmiina, jotta otat sitten kuvan kun Schumi tulee teltasta ulos ja minä onnittelen häntä kättelemällä”

No, Schumi tuli ja minä ojensin hänelle käteni johon hän tarttui. Olimmehan me tavanneet sitä ennen jo vaikka kuinka monta kertaa ja hän tiesi että olin Suomesta ja seurannut hänen tekemisiään jo yli 10 vuoden ajan. Puskala ei ollut kuitenkaan heti valmis ja minä en päästänyt otettani Schumista sanoen vielä, että en päästä irti ennen kuin ”toi Puskala on varmasti saanut kuvan otetuksi”! No, siitähän Schumi riemastui ja naurahti ääneen eikä ollut lainkaan pahoillaan. Vähän siinä veivasimme käsiämme ja sen jälkeen Puskala ilmoitti, että kuva on otettu. Kiitin Schumia ja toivotin hyvää loppuvuotta ja onnittelin vielä kerran sekä Suzukan kisan voitosta että hänen viidennestä maailmanmestaruudesta.

Sen kauden mm-taiston parhaat olivat:

Michael Schumacher, Ferrari   144

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

3.1.2018 Michael Schumacher täyttää 49 vuotta.  Hän on edelleen neljä vuotta sitten tapahtuneen lasketteluonnettomuuden jäljiltä toipilaana. Hänen nykykunnostaan ei ole sen parempaa tietoa kuin että hän on hengissä ja päivisin hereillä.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 6.

2002 F1 season ended in Japan, at the Suzuka circuit. The last race was won by Michael Schumacher with Ferrari beating his team mate Rubens Barrichello by 0,5 seconds. Third in the race was Kimi Räikkönen with McLaren-Mercedes. Kimi was more than 23 seconds behind the Ferrari-duo.

After winning the race and the world championship, Schumacher’s fifth, and after the various press conferences, he ran to thank the personnel of Bridgstone tire company.  They worked in a big tent at the Suzuka paddock and when Schumi was coming out of that tent, I was waiting for him to congratulate him and possible to get a photo together with him. Pro photographer, Antti Puskala, was there with me and ready “to shoot”, when the time was right. I told Puskala that “be ready because I don’t want to miss this chance”!

Well, Schumi came and I gave him my hand to shake, which he grabbed. However, Puskala was not 100 % ready, so I hold on to Schumi’s hand a lot longer than normally I would have done. I said to him that “I won’t let you go until my photographer has done his job”. That made Schumi to laugh and so we shake our hands sometime and laughed both. Finally the photo was taken and I wished him all the best for the coming off season.

 

TOP 6 drivers of 2002 season:

Michael Schumacher, Ferrari   144 points

Rubens Barrichello, Ferrari      77

Juan Pablo Montoya, Williams BMW      50

Ralf Schumacher, Williams BMW            42

David Coulthard, McLaren Mercedes       41

Kimi Räikkönen, McLaren Mercedes       24

 

3.1.2018 Michael Schumacher will have his 49th birthday. He is still in a very difficult healing process after his skiing accident four years ago. Very few people knows how well he is today. All I know is that he is live and awake during the day time.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 5.

Kausi 1994 muistetaan parhaiten siitä, että vappuna, 1.5.1994 Ayrton Senna menehtyi San Marinon Grand Prix-kisassa, Imolassa, ajettuaan ulos radalta vaarallisen nopeassa Tamburello-mutkassa. Kyseisen viikonlopun synkkyyttä lisäsi se, että kilpailua edeltävänä päivänä Simtek-tallin itävaltalaiskuljettaja, Roland Ratzenberger, menehtyi ulosajon seurauksena aika-ajossa.

Ayrton Senna oli kuuden McLaren-vuoden ja kolmen maailmanmestaruudeen (1988, 1990, 1991) jälkeen siirtynyt Williamsille, koska uskoi voittavansa tallin autoilla lisää maailmanmestaruuksia. Olivathan Nigel Mansell (1992) ja Alain Prost (1993) voittaneet mestaruudet näennäisen helposti ylivoimaisilla Williams-Renault-autoillaan.

Kausi alkoi Brasilian osakilpailussa Sao Paulon Interlagosin radalla ja kauden ennakkosuosikit, Ayrton Senna, sekä Benetton-Fordilla ajava Michael Schumacher, pysähtyivät lyhyelle juttutuokiolle lehdistötilaisuuden jälkeen, torstaina 24.3.1994.

Sunnuntaina 27.3. ajetun kilpailun voitti Schumacher ennen Damon Hilliä (Williams-Renault) ja Jean Alesia (Ferrari). Senna keskeytti kilpailun yllättävään ulosajoon kierroksella 55/71. Schumacherin voitto oli niin ylivoimainen, että hän ohitti kaikki muut kilpailijat vähintään kierroksella. Senna oli ainoa, joka olisi taistellut kisan voitosta nuorta saksalaista vastaan, ellei olisi sortunut yllättävään virheeseen. Kisassa oli mukana myös Mika Häkkinen McLaren-Peugeotilla. Mika oli aika-ajon 8., mutta joutui keskeyttämään jo 13 ajetun kierroksen jälkeen moottorin hajoamiseen.

Myöhemmin, kauden edetessä, Williamsin Damon Hill nousi Schumacherin päävastustajaksi mestaruustaistelussa, joka sitten lopulta päättyi Australian Adelaidessa Schumacherin voittoon, molempien miesten keskeytettyä siellä yhteenajon tuloksena. Kauden maailmanmestaruus oli Schumacherin ensimmäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 5.

1994 season is remembered best for the fact that the best driver of that era died on 1st of May in San Marino Grand Prix, at the Imola circuit in Italy. The accident happened in very fast Tamburello-turn. The weekend was already affected with one another accident, when a Simtek-driver, Austrian Roland Ratzenberger, died a day earlier during the qualifying.

After six seasons as a McLaren driver Senna had changed the team to Williams, as he believed that he can win more titles with their Williams-Renault-car. It was the best car at the time, as Nigel Mansell won the title 1992 and Alain Prost in 1993 with the Williams-car.

Season started in Sao Paulo, Brazil, and the two favorites, Senna and young German, Michael Schumacher, who was driving Benetton-Ford, stopped after the press conference to talk shortly. I don’t know what the topic of the conversation was but most likely about the race weekend.

The race on Sunday 27.3. was won by Schumacher before Damon Hill (Williams-Renault) and Jean Alesi (Ferrari). Senna, who was leading the race, retired after unusual spin on lap 55/71. Schumacher’s win was such an strong showing that he beat everybody else with more than a lap. Senna was the only one who could have given a good fight, but, if you want to finish first, first you have to finish.  In the race was also Mika Häkkinen with his McLaren-Peugeot,, where he had qualifyied 8th,. Unfortunately he retired after just 13 laps due to an engine failure.

Later it was two way fight for the championship, between Schumacher and Damon Hill. In the final race of the season, in Adelaide, Australia, it was Schumacher who got the title in controversial last race, were both retired after crashing into each other. It was Schumacher’s first championship title.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 4

Tapahtumahetki: 7.7.1991 noin klo 13.50. Tapahtumapaikka: Circuit de Magny Cours, Ranska, lähtöruudukko. Tapahtuma: Ranskan F1 Grand Prix.

Ranskan GP oli 1991 kauden seitsemäs osakilpailu ja silloin elettiin esikarsintojen aikaa. Ne tapahtuivat aina perjantai-aamuisin klo 08-09 paikallista aikaa. Niihin osallistui Ranskassa yhdeksän kuljettajaa, esikarsinnan paremmuusjärjestyksessä: JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (Lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS) ja Stefan Johansson (Footwork). Eli tästä ryhmästä vain JJ pääsi mukaan aika-ajoon. Mika Häkkinen putosi jatkosta.

Se oli ensimmäinen kerta kun Häkkinen putosi jatkosta esikarsinnassa ja siksi hän on kuvassa siviilivaatteissa kannustamassa tallikaveriaan, Johnny Herbertiä, yhdessä tallipäällikön, Peter Collinsin kanssa. Herbert starttasi kisaan ruudusta 20 (mukana 26 autoa) ja sijoittui lopulta 10. Kisan kolme parasta olivat Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) ja Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ Lehto joka starttasi kisaan ruudusta 26 joutui keskeyttämään 39 ajetun kierroksen jälkeen (rengasrikko).

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 4

The time: 7.7.191, about 13.50 local time. The place: Circuit de Magny Course, France, starting grid. Occasion: French F1 Grand Prix.

French Grand Prix in 1991 was seventh race of the season and it was time when every race weekend started with pre-qualifying on Fridays at 08.00 o’clock. In France there was nine drivers and they were (in order of PQ times): JJ Lehto (Dallara), Emanuele Pirro (Dallara), Nicola Larini (Lambo), Eric van de Poele (Lambo), Pedro Chaves (Coloni), Mika Häkkinen (lotus), Fabrizio Barbazza (AGS), Gabriele Tarquini (AGS), and Stefan Johansson (Footwork). Only JJ Lehto got to the qualifying out of this group. Mika Häkkinen did not qualify.

It was first time for Häkkinen to get stuck in PQ and therefore he was in his civilian clothes supporting his team mate Johnny Herbert on the grid together with team principal Peter Collins. Herbert started the race from 20th grid place and ended the race 10th. Top three in the race were Nigel Mansell (Williams-Renault), Alain Prost (Ferrari) and Ayrton Senna (McLaren-Honda). JJ started the race from 26th place, but he had to retire after 39 laps due to a broken tire.

TARINA KUVAN TAKANA, OSA 3

Kaudella 1999 Michael Schumacher kilpaili Ferrarilla neljättä kauttaan ja nyt näytti siltä, että hän olisi kauden alun jälkeen menossa ensimmäistä kertaa kohti maailmanmestaruutta Ferrarin kuljettajana. Britannian GP oli kauden kahdeksas osakilpailu ja siinä Schumacher ajoi ulos ensimmäisellä kierroksella, katkaisten ulosajossa jalkansa (sääriluu). Tallin päällikkö, Jean Todt, ymmärsi heti, että hän tarvitsi Schumin tilalle korvaavan kuljettajan. Ensin hän mietti Minardilla ajavia, Ferrarin ”varamiehiä”, Luca Badoeria ja Marc Genetä, mutta ei lämmennyt ajatukselle. Sen sijaan hän tiesi, että Mika Salo oli vapaana ja että suomalainen oli ihan yhtä hyvä kuski kuin Mika Häkkinen, joten ei kun soitto Salolle. Se soitto johti sopimukseen jonka pituus määräytyisi Schumin sairasloman perusteella.

Ensimmäinen kisa Schumin loukkaantumisen jälkeen ajettiin Itävallan A-1 ringillä (nykyisin Red Bull Ring) ja siinä kisassa pikavalmistautumisen jälkeen Salo onnistui ajamaan vain sijalle yhdeksän. Toinen kisa Saksan Hockenheimilla 1.8.1999, meni paremmin. Mika Häkkisen keskeytettyä kisansa johtopaikalta renkaan hajoamiseen, johtoon siirtyi Mika Salo Ferrarilla, perässään Ferrarin Eddie Irvine, joka oli nyt noussut Maranellon valtiksi ja tittelin tavoittelijaksi. Kuten odottaa saattoi Mika Salo joutui päästämään Irvinen ohitseen ja voittoon, Salon tyydyttyä kakkostilaan, vain sekunnin Irvinelle hävinneenä. Tosiasia on se, että Salo olisi kevyesti voittanut kisan jos olisi saanut sen tehdä. Niin paljon nopeampi hän oli kuin Irvine. Kolmanneksi kisassa ajoi Jordanin Heinz-Harald Frentzen.

Kuvassa Frentzen, Jacques Villeneuve ja Mika Salo kisan päätyttyä. Villeneuve keskeytti kisan jo ensimmäisellä kierroksella kolaroidessaan  Sauberin Pedro Dinizin kanssa. Siksi kanadalainen oli kerinnyt jo vaihtamaan ajoasun pois, kiirehdittyään onnittelemaan ystäväänsä Mika Saloa hienosta kilpailusta. Miehistä tuli hyvät ystävät Japanin kisavuosien aikana.

Salo ajoi kuusi kilpailua Ferrarilla ja vaikka Ferrari teki kaikkensa jotta Irvinestä olisi tullut maailmanmestari, niin ei käynyt. Mestaruuden otti Mika Häkkinen, jolle se oli toinen perättäinen.

 

STORY BEHIND THE PHOTO, PART 3

1999 season was Michael Schumacher’s fourth as an Ferrari driver, and after strong start to the season, he was well on his way towards the 1999 title. The British GP was 8th GP that year and after the start, he went off the circuit during the first lap and broke his leg. Team principal, Jean Todt (present FIA chairman) understood immediately that now he needed someone to take Schumi’s place in the following races. First he was thinking of Ferrari’s reserve men, Minardi drivers Luca Badoer or Marc Gene, but he felt that they were not fast and strong enough. However, he knew that Mika Salo, who was in his mind just as good driver as Mika Häkkinen and most of all he was available, so he called Salo. That call lead to a contract and the length of it was depending on Schumi’s recovery,

First race after the British GP was Austrian GP at the A-1 Ring in Spielberg. With almost no preparation for racing with Ferrari, Salo finished disappointing ninth. The second race, German GP on 1st of August in Hockenheim went much better. After 25 laps, with Mika Häkkinen leading the race with McLaren-Mercedes, one of his tires blew up and Mika Salo took the lead with Ferrari. Eddie Irvine was then running right behind Salo. Soon Salo got the “phone call” from Todt, asking him to let Irvine past him, as the Irish man was truly fighting for the championship. Well, Irvine won the race, Salo was second and Heinz-Harald Frentzen, with Jordan-Mugen-Honda third. It would have been easy victory for Salo, if Ferrari would have let him to do it. Salo was so much quicker than Irvine that day.

In this photo Frentzen (left), Jacques Villeneuve and Mika Salo are together after the race. Villeneuve had already changed his clothing as he had an accident on the first lap with Sauber’s Pedro Diniz. He just wanted to celebrate Mika’s fine race as he was a good friend to Mika. They became good friends while racing in Japan in early 90’s.

Salo drove six races with Ferrari and even though he did everything to help Irvine in a fight against Mika Häkkinen, it was Häkkinen who in the end got the title. It was Häkkinen’s second world title.